Tommy Tabermann runot. Tommy Tabermann runot kuolema.
Haavet kirvellen
istun meren rannalla
yksin ja katselen.
Nyt ymmärrän paremmin
kivuliasta kulkuamme:
vasta tyynen tultua
erottuvat karikot.
Emme me koskaan
tyyntä toivoneet.
Tuulta me toivoimme
ja mustat liput
tuulessa liehumaan.
Kirvelkää, silmäkulmat!
Ei löydy minusta silti
ankkuripaikkaa
katumukselle.
-Tommy Tabermann-
~*~*~*~*~*~
Onni, kerro minulle,
jos tulet, mistä minä
sinut tunnen?
Onko sinulla ruusu korvan takana?
Silmissä kolme valtamerta, huulilla
kuuden kevään linnut ja naurulle tuoksuvat tuulet?
Onni, jos minä nukun, herätä minut,
ravistele tyhjäksi minun surujeni pähkinäpuu.
Onni, kun se saapuu se kantaa suurta säkkiä
sylissään.
Siihen se minun murheeni kätkee kaikki,
virran vietäväksi heittää.
-Tommy Tabermann-
~*~*~*~*~*~--
Sisimmässään
jokainen on tuuli,
henkäys
Avaa kämmenesi tuuleen,
hyväile tuulta
aamunkoitosta uniesi läpi
Jos joku kysyy
miksi olet olemassa, tässä,
vastaa tuuli, henkäys ja kädet
Tuulen jokainen jättää
jälkeensä, henkäyksen
ja joskus illan viiletessä
se osuu
joihinkin käsiin
-Tommy Tabermann-
~*~*~*~*~*~--
Lakkaamatta
etsi sitä Suurta
Kieltäydy luovuttamasta!
Ole kuin aurinko
murtuvan
veden pinnalla: kimalla!
Etsi sitä Suurta,
kolua etäiset paikat
ja pimeimmät sopet
pelosta piittaamatta
on suurta etsiä Suurta,
olla ohut valonsäde
kohtaamassa suurta vettä
-Tommy Tabermann-
~*~*~*~*~*~--
Kun näit vesitilkan
kutsuit sitä mereksi
Kun näit hiekanjyvän
sanoit sitä vuoreksi
Leivän piti olla mustaa,
oikeaa, ja rakkauden
paitsi ikuista
niin syvää
että siihen saattoi hukkua
-Tommy Tabermann-
~*~*~*~*~*~--
Millään kirjaimin
ei Elämää
voi kirjoittaa
yhtä kauniisti
kuin noilla viivoilla,
rypyillä sinun kasvoillasi
-Tommy Tabermann-
~*~*~*~*~*~--
Mene metsään
Mene vuorille
Mene kauas merelle
Anna yksinäisyyden
hyväillä sinua
kunnes ihosi
on kyllin ohut
Niin ohut
että sydämesi
näkee sen läpi minut
että minä se olin
joka hyväilin,
hyväilen sinua
Mene, mene
-Tommy Tabermann-
~*~*~*~*~*~--
Minä uskon
aamujen valoon,
ihmisen syliin
ja rakkauden hitauteen
Minä uskon rakkauteen
joka kulkee etanan lailla:
ei yhden sydämen poikki
yhdessä elämässä loiki
Minä uskon
etanan nopeuteen,
sylien syvyyksiin,
ja alati kiihkeisiin silmiin
joista aamut juovat
kaiken valonsa.
Minä uskon rakkauden hitauteen.
Minä uskon.
-Tommy Tabermann-
~*~*~*~*~*~--
Minä näin surun
nousevan sinusta,
sinä kietouduit suruun
Suru asuu ihmisessä,
se on sumua, raskasta
ja läpinäkymätöntä
Surun kanssa on ihmisen
asuttava samaa sielua,
puhuttava sen kanssa
Ja suru peitti sinut
niin kuin merellä
peittyy saari sumuun,
katoaa ja eksyttää
Surulta en saattanut sinua nähdä
Katselin sumua,
sekin oli kaunis
kunnes katosi.
-Tommy Tabermann-
~*~*~*~*~*~--
Hetkien kauhistuttava pituus (kolmetoista elegiaa)
I
Avoimella kämmenellä
ojensi sieluni
sinulle: ota!
Olit ottavinasi,
pudotit
Sanoit ettet
voinut mitään
Sinä et koskaan
voinut mitään
millekkään
minkä ojensin avoimella kämmenellä
Pudottaminen
on sinun unelmasi
vapaudesta.
Kuinka syvälle sielun
täytyy pudota
ennen kuin se
tulee ehjäksi?
IV
Hän joka haavoittaa
hän ei voi parantaa
Hirvittävät heräämiset
aamuyön trapetsilla
ja menettämisen
nielemätön maku: turhiksi
ovat hyväilijän
kädet käyneet! Hakataan irti!
Varas kävi, vei naurun huulilta
eikä auta tietää
minne jäljet johtavat.
-Tommy Tabermann-
~*~*~*~*~*~--
Sen se maksaa,
yksinkertaisen ihanuuden maistaminen:
Enää ei maistu muu
kuin se mikä maistuu
vielä enemmältä
Rakas, miksi kirkkautta
onkaan niin paljon vaikeampi kestää
kuin pimeyttä?
-Tommy Tabermann-
~*~*~*~*~*~--
Älä ikinä odota
Että yhdestäkään suudelmasta
Olisi paluuta
--Tommy Tabermann-
~*~*~*~*~*~--
Sitoutua niin syvästi
että muuttuu pohjattomaksi
Puristaa niin lujasti
että muuttuu rajattomaksi
Rakastaa niin mielettömästi
ettei mikään enää
ole vailla merkitystä
-Tommy Tabermann-
~*~*~*~*~*~--
Kaikkivaltiaille raateluhampaille
minä sanon: Nämä ovat minun haavojani
petojen puremia
kesken suudelman, erehdysten
ja pettymysten arpia
Näitä minä kannan ylpeänä
kuin morsian kiiltävää sormusta
-Tommy Tabermann-
