Äidille runo

Äidille runo. Löydä äidille kaunis runo tältä sivulta. 

Mi‘ lempi kaikissa vaiheissamme, kuin enkel’ armias puolestamme.

Alati valvoo ja huolta kantaa, ei mitään vaadi, vaan kaiken antaa?

On joukossa ihmistunteiden,vain äidinrakkaus sellainen.

– Sakari Topelius –

~*~*~*~*~*~

Ei edes kukkakimpun tuoksu voi siihen riittää,

kun tahdon omaa äitiänyt kiittää.

~*~*~*~*~*~

Piirsin kuvan. Siihen silmät, jotka nauravat

ja suun joka hymyilee.

Piirsin korvat, jotka jaksavat kuunnella

ja sydämen, joka välittää.

Piirsin ihmisen,joka on minulle tärkeä.

Piirsin sinut, Äiti!

~*~*~*~*~*~

Kun joskus varjoon taivaltaa

ja loiste lämmin kaikkoaa,

niin äidin äänen jostain

kaukaa kuulen.

Se lohduttaen lausuu näin,

voi lapsein, katso valoon päin

sen loisteen huomaat ymmärtäin

käy hohde siivin myötätuuleen

Kai joskus tuntuu elo tää,

jää aivan ilman sävelmää,

sä etsi jälleen soinnut nää

ne lapsein löytävän sun luulen

Niin kaukaa takaa tähtien

mua ohjaa ääni lämpöinen

kai äidin silmät aina valvoo lastaan.

kun maailmalla samoaasua kenties joku rakastaa

pois lähde tyhjyys palajaa

on rakkaus äidin totta ainoastaan.

Äitini pienoinen

en sua mä nää, mut säilyvää

on rakkaus tääse sieluun jää

pois katoaa

yön musta maasun muistossa sen kirkastaa.

Unholaan et jääet jää, oi äiti milloinkaan.

~*~*~*~*~*~

Kukkia poimin, kukkia kannan,

kauneimmat niistä äidille annan!

~*~*~*~*~*~

Päivä äidin tänään on,

hän saa kaiken huomion,

laulun sekä puheenkin,

jopa pienen paketin.

Eniten hän ilahtuu,

koska kuiskaa pieni suu:

olet rakas minulle

sekä koko perheelle.

–Anna Pihlajaniemi–

~*~*~*~*~*~

Onnenlintu lentää kukkia

se kantaa äidille ihanalle

sylihin ne antaa.

~*~*~*~*~*~

Teillä maailman liukkahilla

äiti seuraa lastansa aatoksilla

ja eksyksissä kun harhailemme,

hän huutaa taivasta turvaksemme.

Oi äiti, siunattu on sun virkas!

Se murheen yössä on tähti kirkas

ja lohtu aikojen vaihteluissa

ja itsekkäiss’ elon taisteluissa.

Sun sydämeesi saa liittyä,

sen rakkaudesta saa lämmintä!

Sä, Herra, palkitse äidin vaivat!

Sun taimes hoitoa hältä saivat;

sun suuren lempesi kirkkaudesta

nään säteen äitini katsehesta.

–Sakari Topelius–

~*~*~*~*~*~

Käsi kädessä kävellään

tämä on hyvä hetki.

Pilvet lähtevät lentämään,

onpa tuulinen retki!

Kaikki puettu vihreään,

puut, pensaat ja puiston multa.

Käsi kädessä kävellään, äiti ja äidin kulta.

~*~*~*~*~*~

Monta onnentoivotusta

äiti sulle annan,

iloa, onnea riemukasta

sylin täydeltä kannan.

~*~*~*~*~*~

Ota lapsen rakkaus lämpöisin!

Sun on se ja aina on ollutkin.

Se on köyhä sun lempesi rinnalle panna,

vaan puuttehet unhota, anteeksi anna!

–Hilja Haahti–

~*~*~*~*~*~

Minä tahdon maljani tyhjentää,

kun ensi leivoset laulaa,

kun koivut on hiirenkorvallaan

ja vuorilla virrat pauhaa.

Ja tahdon ma lauluni lahjoittaa,

kun ensi joutsen soutaa,

kun kukka on puussa ja kukka on maassa

ja lehdot leikkihin joutaa.

–Eino Leino–

~*~*~*~*~*~

Jos on kerran äidiksi syntynyt

Joka kerran on äidiksi syntynyt,

hän äiti on kaikkien lasten,

ja kaikkia maailman lapsia

hän on painanut rintaansa vasten,

ja maailman lasten itkua

hän on korvissaan alkanut kuulla,

sillä maailman lapset puhuvat

hänen omien lastensa suulla.

~*~*~*~*~*~

Mitä se rakkaus on?

lapsi kysyy

lämpimänä sylissä.

Rakkaus on sitä,

että pitää sylissä,

sinä vastaat,

annat sormiesi lipua

hentojen hiusten läpi.

Hento kuin lapsen hius

on rakkaus,

yhtä hauras,

yhtä puhdas ja väkevä.

Mikset sinä sitten ole

koskaan minun sylissäni?

lapsi kysyy vakavana,

eikä suostu hyväksymään,

että yksikään rakkaus olisi

toista suurempi tai pienempi.

–Tommy Taberman–

~*~*~*~*~*~

Lapsuusajan parhaan

Sulta Äiti sain

siitä pelkkää hyvää jäi muistoksi vain.

Kodin lämmön ja Äidin rakkauden

sai tuntea pieni lapsonen.

Kun lapsuuden leikit jäivät taa

ja oli aika nuoruus aloittaa,

Sinä Äiti polkuni tasoitit

ja monilta vaaroilta varjelit.

Nyt kiitollisin mielin tajuan sen,

kaiken ihmeellisen äidinrakkauden,

joka lastaan aina hoivaa ja kantaa

elon loppuun parhaan turvan antaa.

–Birgit Ahokas–

~*~*~*~*~*~

Kaikki luonnossa kertoo äidistä.

Aurinko on maan äiti,

joka ravitsee sitä lämmöllä;

se ei koskaan jätä maailmankaikkeutta yöllä

ennen kuin on nukuttanut maan meren lauluun

ja lintujen ja purojen hymniin.

Ja tämä maa on puiden ja kukkien äiti.

Se synnyttää ne, hoivaa niitä

ja vieroittaa ne itsestään.

Kukista ja puista tulee kauniiden hedelmiensä

ja siemeniensä ystävällisiä äitejä.

Ja äiti, elämän esikuva,

on ikuinen henki, täynnä kauneutta ja rakkautta.

–Kahlil Gibran– 

~*~*~*~*~*~

Huolta vailla päivä tämä vietä äiti kulta.

Onnittelut kauneimmat ja ruusut saat sä multa.

~*~*~*~*~*~

Äiti, minun täytyy jatkaa.

Joku kutsuu kulkemaan.

Täytyy taittaa taival matkaa,

vaikken tietä tunnekaan.

Siellä missä toisiansa

aallot vievät tansseihin,

siellä, veden loiskinassa,

siellä olen minäkin.

Siellä, missä korkealla

siintää pilvi sulavin,

siellä, sinipilven alla,

siellä olen minäkin.

Äiti, katso, kuinka kasvan!

Kuule, kuinka kohisen!

Minkä kasvoin viime vuonna,

tänään kasvan ohi sen.

Avara on taivaan syli.

Tuulen teitä purjehdin

Pääsky lentää pääsi yli:

siinä olen minäkin.

Älä pelkää. Tulen kyllä.

Tulen kyllä takaisin.

Iltatuulen hyväilyssä:siinä olen minäkin.

–Anna-Mari Kaskinen– 

~*~*~*~*~*~

Joka hetkestä ajoilta lapsuuden

ja kaikista päiviistä jälkeen sen

sinua kiitän Äiti.

~*~*~*~*~*~

Sunnuntaiaamuna

käveli rakkaus

minua eteisessä vastaan

Sillä oli pylly paljaana

se tahtoi syliin

Painoi poskensa omaani

vasten ja sanoi ‘ äiti ‘

–Oili Kangasniemi–

~*~*~*~*~*~

En muista,

loistiko siinä kodissa

tiskipöytä, mutta aina loistivat

lasten silmät

~*~*~*~*~*~

*Äidin katse hymyilevä

seuraa lasten myötä

Käsi hellä, hyväilevä

ohjaa pienten työtä.

Vaikka joskus pahoin teenkin,

ei hän siitä suutu

Lohdun antaa murheeseeni,

rakkaus ei muutu.

Hän on paras ystäväni,

vaikka olen pieni

Turvaisa on elämäni,

äiti valvoo tieni.

~*~*~*~*~*~

Sinä joka kannoit

minut maailmaan,

lämpöäsi annoit,

siitä vielä jaan.

Sinä joka hiljaa

hoidit minua,

silmissäsi ilo,

valo hehkuva.

Sinä joka jaoit

vuodet nuoruuden,

kuinka ymmärtäisin

merkityksen sen?

Yhä vielä jaksat

muistaa minua.

Sinua nyt kiitän

rakkaudesta.

–Anna-Mari Kaskinen–

~*~*~*~*~*~

Aurinko paistakoon,

kukat kukkikoon,

puhtaus vallitkoon,

hymy loistakoon,

ei silloin huolet paina,

maailman parhaalle äidille

kaikukoon tämä runo aina!

 

~*~*~*~*~*~

Etsin ruusua kauneinta,

suloisinta ja puhdasta.

Sen ruusun

Äiti sinulle ojennan,

ja onnea äitienpäivänä toivotan.

Ruusun väri on punainen,

väri se on rakkauden.

Se kuvastaa tunnetta syvää,

ja tuottaa mielihyvää.

Ei ruusu kauneinkaan,

riitä kertomaan.

Kuinka sinua Äiti rakastan,

siks` lapses aina olla haluan.

~*~*~*~*~*~

Itse luonto osallistuu äidin juhlintaan.

Vuokot kukkii, toukokuu antaa kauneintaan.

~*~*~*~*~*~

Minun pieni käteni

etusormesi ympärillä,

etsimme yhdessä kesää.

Kukkia nurmikolta,

kiviä hietikolta.

Nauran ääneen

sitruunaperhoselle,

joka istuu ruohonkorrella

ja pienet varpaani

ihmettelevät lämpöistä hiekkaa

jalkojemme alla.

Katselen sinua ja kiitän,

että sain elää tämän päivän

lähelläsi.

~*~*~*~*~*~

Onnen kukkasen

kauniin taitan,

mielin lämpimin

äidille laitan.

~*~*~*~*~*~

Jumala ei voi olla kaikkialla yhtä aikaa.

Siksi hän loi äidin.

–Kahlil Gibran–

~*~*~*~*~*~

Kauneinta on elämässä

lämpö kahden ihmisen.

Vaikket tänään ole tässä,

rakkaus jää, ikuinen.

–Anna-Mari Kaskinen–

~*~*~*~*~*~

Äidit vain,

nuo toivossa väkevät,

Jumalan näkevät.

Heille on annettu voima ja valta

kohota unessa pilvien alta

ja katsella korkeammalta.

Alfhild, hän joka synnytti minut,

jo joka yö sinne purjehtinut,

missä nyt Eemeli tullen ja mennen

murahtaa vain, kuten täälläkin ennen.

Siellä he kulkevat tähtien rivissä

kirkasta vanaa,

isä ja äiti, peräkanaa.

Sieltä he katsovat kotoista mäkeä,

kissoja, koiria, tuttua väkeä,

viittoen, luikaten parhaansa mukaan,

ettemme loukkaisi Pispalan kivissä

jalkaamme kukaan.

Siellä he jollakin planeetalla

puutarhakeinussa pihlajan alla

viipyvät ääneti nuoruudenmuistoissa

morsiusparina Tampereen puistoissa

–ostaen kahvit ja pullat kai,

jos sattuu olemaan perjantai.

–Ja sitten, kun Pispala aamun saa,

äitini vuoteen valmistaa

ja linnut, linnut helää

–.-Oi kuinka on ihana elää

ja tuutia lastenlapsiaan

ja kertoa kauniita uniaan!

Niin suuri on Jumalan taivas ja maa,

oi lapseni, rakastakaa!

–Lauri Viita–

~*~*~*~*~*~

Äiti on kielen kaunein sana,

äiti on parhain lohduttaja.

Silloin, kun maailma syrjii lasta,

äiti ei lakkaa rakastamasta.

~*~*~*~*~*~

Meidän mummo

Maailmass’ on meidän mummo

parhain ihmisistä,

hän on hellä, hän on hyvä,

kallein ystävistä.

Tuolissansa mummo istuu

aina ahkerana,

meille onpi toverina

aina hupaisana.

Leikit kaikki ymmärtää hän,

surut kaikki suistaa.

Aina meitä pienoisia

hellästi hän muistaa.

Mummon luo ei murheissansa

koskaan mene suotta.

Jospa mummo elää saisi

vielä sata vuotta!

–Aila Nissinen–

~*~*~*~*~*~

Äiti leipoo hymyillen.

Kelle leivot, äiti, kelle?

Vielä kysyt – kelles muille

pienoisille piimäsuille?

Tää on kakku pikku Annin,

tuo on Heikin, tää on Hannin.

Tämän saapi pikku Asta,

joll’ on yksi hammas vasta.

Leivät nousee, hiipuu uuni,

miss’ on pienet piimäsuuni?

Kätken kakkuun kaipausta,

sirottelen siunausta.

Rakkautta rahdun verran

–toinen teille leipoo kerran.

Äidin kakku makeaisin,

sitä, ah, jos aina saisin.

–Immi Hellén–

~*~*~*~*~*~

Äiti olet iloni suuri,

kestävä kuin kiinanmuuri.

Mua lohdutait illoin,

sua ajattelen mä silloin.

Mua rakastat ja hoivaat,

se ei onnistu kaikilta noin vaan.

Äitien päivä joka päivä olla vois,

ethän heitä ajatuksiani pois?

~*~*~*~*~*~

Lapsuus se on, korvaamaton.

Paljon mä sain, siks kiitän sua vain.

Äidille vaan, laulaa nyt saan, äideistä parhaimman sain.

Lohdun hän loi,suojan hän soi.

Hellyyttä koin,

siks kiittää vain voin.

Rakkaudestaan voimaa mä saan,

äideistä parhaimman sain.

Hän ymmärtää ja lohduttaa,

laulun tään hän nyt saa.

Kallein hän on, niin korvaamaton,

parhain hän on äiti mun.

Luotas jos tie, kerran mun vie,

suureks kun vartun, unhoon jää et.

Muistot nää mieleen jää, rakkautes tää

Äideistä parhain sä oot.

~*~*~*~*~*~

Aamusuukon sulle, Äiti, annan

kukkakorin etees kannan.

~*~*~*~*~*~

Aurinko kurkistaa metsän takaa

tullut on aamu, onnea jakaa.

Me tahdomme näin sinut yllättää

onhan päiväsi, äiti, kaunehin tää.

~*~*~*~*~*~

Ne nousevat lapsuusmuistot nuo,

ne aukee maailmat armaat,

näen silmät mä äitini lempeän taas

ja taattoni hapset harmaat.

~*~*~*~*~*~

Astele, armas pienoinen,

äitisi ohjaa lastaan.

Et voi langeta, lintunen,

äitisi ottaa vastaan.

Lankeatko, no nostetaan,

luonas on auttajoita.

Mutta kun joudut maailmaan,

turhaan huutelet noita:

Siellä ne tökkii toisiaan,

harva on valmis nostamaan.

–H.J. Erkko–

~*~*~*~*~*~

Äidilleni tänään ruusun annan,

kiitokseni hänelle siten kannan!

~*~*~*~*~*~

Äidilleni

Niin osat vaihtuvat, äiti

tuntuu kuin juuri äsken

pesit minut hellin käsin,

nyt minä talutan sinua

tuttua saunapolkua.

Ne tuhannet askeleet,

jotka vuokseni otit

nyt vasta neoikein ymmärrän,

kun samoja teitä tallaan.

Lukemattomat kiitokset

sanomatta jäivät

epäitsekkäät teot

palkitsematta,

sillä äidit hiipivät hiljaa pois,

kuin olisivat peitelleet nukkumaan

kylläiset lapsensa.

–Laila Venetpalo–

~*~*~*~*~*~

Ilomielin kirkkain

nyt metsän laitaan lähden,

valkovuokot poimin

mä oman äidin tähden.

~*~*~*~*~*~

Elä murehdi turhia, äitini mun,

me tullaan, tullaanhan kyllä,

me tulemme poskin niin lämpimin,

meill’ onhan villaista yllä,

ja jos kylmäksi jää

sormi yks tai tää,

sun suukkosi kyllä sen lämmittää.

–Eino Leino–

~*~*~*~*~*~

Äidin Onni

Ikkunasta ulos kurkkii,

iloisesti silmät tuikkii.

Pieni lapsi suloinen,

kädet sillä lämpöiset.

Kyynel tämä onnen on:

Elämä nyt tässä on,

tuoksussa tuomien!

–Annu Valo–

~*~*~*~*~*~

Se miten hyvä koti on,

ei riipu rikkaudesta

eikä väljyydestä

eikä kauneudesta

eikä ylellisyydestä.

Kaikki riippuu äidistä.

–G.W.E.Russel–

~*~*~*~*~*~

En koskaan aarteita maailman,

voi palkaksi sulle kantaa.

Vaan sydänlämpöisen kiitoksen näin,

äiti, sun lapsesi antaa.

~*~*~*~*~*~

Kiitos elämästä, Äiti.

Pari riviä tein kirjaimia tänään.

Siinä kaikki. Olen onnellinen.

–Lauri Viita–

~*~*~*~*~*~

Äidille saavillisen onnea kantaisin,

kaikki maailman ruusut antaisin.

Vaan on saavi niin painava ja

maailma täynnä ruusuja.

Siks tyydyn tähän kiitokseen

ja saa onnen Äitini omakseen.

Kiitos rakkaudesta, hoivasta,

tuesta ja turvasta.

Toivon onnen hetkiä

ja uusia ilon retkiä.

~*~*~*~*~*~

Tahdotko nähdä

ihmeen kauniin kuvan,

kun äiti ja lapsi istuvat

portailla tuvan?

Mitäpä lapsen

kuiskaavan luulet,

noin kun on kirkas sen katse

ja hymyssä huulet?

Sanaan siihen

liittyy kaikki, mi hyvää,

kaikki mi maassa on kaunista,

tunnetta syvää.

Oi, oppinut

yhden sanan on vasta,

sitä ei lakkaa kyyhkynen

kujertamasta.

Äiti, oi, äiti,

maailman kaunein sana

–se sointuu kuin ihana sävel

lapsen lausumana.

–Immi Hellén–