Muistovärssy on kaunis osanotto surevalle. Kauneimmat muistovärssyt suruadresseihin. Tältä sivulta löydät muistovärssyjä hautajaisiin.
Muistovärssyt
Ei mahdu se asia sanoihin,
ei lauseisiin, ei kyyneliin,
miten paljon sä meille merkitset.
On kuvasi piirtynyt sydämiin,
sinä ansaitset parhaimmat kiitokset.
Kaikki opetus elämästä
mikä sinulta saatu on,
on sisältö enemmästä
se rakkaus pyyteetön.
Siksi lausumme kiitoksen sulle
kaikesta mitä annoit meille.
Vain muistot ja rakkaus lohduttaa,
olkoon leposi rauhaisaa.
~*~*~*~*~*~
Suuri rakkaus ei tunne aikaa,
ei paikkaa,
ei unta eikä kuolemaa.
~*~*~*~*~*~
Kun hän oli kuollut,
laskettiin hänet maan sisään
kasvamaan kukkia,
perhosten leikitellen lentää.
Hän oli niin kevyt.
Maa tuskin tunsi hänen painoaan.
Miten paljon tuskaa tarvittiin,
kunnes hän oli niin kevyt.
-Bertolt Brecht–
~*~*~*~*~*~
Kuljemme nyt kuunnellen,
on poissa jotain hyvää.
Tätä emme tavoita katsellen,
vaan tunnemme kaipuuta syvää.
~*~*~*~*~*~
Et ole ikiunessa, et ole poissa,
olet tuhat tuulta puistikoissa,
olet valon välke aallokossa,
olet timantti hankien loistossa.
Et ole jättänyt meitä, et ole vaiti,
olet lintujen laulu taivaalla,
olet kuiskaus viljapellolla,
olet henkäys rakkaasi poskella.
~*~*~*~*~*~
Sydämessä soi
laulu hiljainen ja sanaton.
Metsä hiljaa huminoi,
rakkaamme poissa on.
~*~*~*~*~*~
Aamuruskosta iltaruskoon
kulkija elämän taivaltaa.
Määränpäähän saapuessaan
uneen rauhaisaan vaipua saa.
~*~*~*~*~*~
Me lähdemme tästä elämästä,
emmekä kuitenkaan lähde.
Me elämme edelleen kaikessa,
mitä olemme tehneet.
Kaikki, mitä olemme ajatelleet,
sanoneet ja olleet,
jää elämään ja valaisemaan toisten tietä.
Me kuolemme, emmekä kuitenkaan kuole,
vaan elämme niiden sydämissä,
jotka ovat rakasteneet meitä.
~*~*~*~*~*~
Sitä mitä kaipaamme emme menetä koskaan.
Sitä jota rakastamme kaipaamme aina.
Emme menetä koskaan sitä mitä rakastamme.
Sitä jota rakastimme rakastamme aina.
~*~*~*~*~*~
Sydän lämmin ei syki enää,
vaan muistosi kaunis iäti elää.
~*~*~*~*~*~
Sydän sammuu,
rakkaus jää.
Muistojen tähdet
kimmeltää.
~*~*~*~*~*~
Kun mummot kuolevat,
heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää
ja joistakin mummoista tulee puita
ja ne humisevat lastenlastensa yllä
suojaavat heitä sateelta ja tuulelta
ja levittävät talvella oksansa
lumimajaksi heidän ylleen.
Mutta sitä ennen he ovat eläneet elämänsä.
–Eeva Kilpi–
~*~*~*~*~*~
Jäi tyhjäksi polkumme kotimme tiellä,
voi miten toivoimme sinun toipuvan vielä,
mutta et jaksanut enää kestää,
sun lähtöäs emme voineet estää.
~*~*~*~*~*~
Ahkeran ihmisen muisto
niin paljosta kertoa voi.
Se kertoo kaikesta siitä,
mi elämä aateloi.
Siitä kertovat tuhannet tunnit,
työn ääressä vierineet ja
kevyet taikka raskaat
ja vaienneet askeleet.
~*~*~*~*~*~
Syliini painoin,
hellästi saatoin.
Kättäsi puristin,
silmäsi suljin.
Rakkaani,
olet aina sydämessäni.
~*~*~*~*~*~
Kun aamu saapui,
niin matka päättyi
ja uneen vaivutti väsyneen.
Ei tunnu tuska,
ei vaivaa mainen,
on rauha sydämessä,
nukkuneen.
~*~*~*~*~*~
Kun istun sinun vierellesi
en kysy enkä vastaa,
sillä tiedät jo,
että pisaraakaan ei puutu.
Olen kotona, riisun saappaani,
olen pilven painoinen.
–Tommy Taberman–
~*~*~*~*~*~
Kuinka ihanaa on lepo,
kun päivä on loppu.
Kuinka ihanaa on nukahtaa,
kun voimat on poissa.
~*~*~*~*~*~
Taivaan linnut, tuulet maan
seuraksesi sinne saat.
Kipua sä tunne et,
hiljaisuutta kuuntelet.
~*~*~*~*~*~
Soi hiljaa kaipuun tuuli,
surun kannelta soitellen.
Elon kultaiset säikeet kutoen,
korukankaaksi muistojen.
~*~*~*~*~*~
Ei yllättäin, äkkiä kuitenkin,
hiljeni sydän rakkahin.
Jäi vain tuska ja kaipuu sanaton,
mut tiedämme sun hyvä olla on.
~*~*~*~*~*~
Elos tuskat häipyy usvain taa,
nuku iäisyyden unta rauhaisaa.
~*~*~*~*~*~
Sinä teit minun eloni lauluksi
ja mun arkeni sunnuntaiksi,
sinä kylvit mun polkuni kukkihin
ja korpeni kotimaiksi.
Vain kaivata, kaivata voin.
~*~*~*~*~*~
Kaikk` on niin hiljaa mun ympärilläin,
kaikk` on niin hellää ja hyvää.
Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin
ja tuoksuvat rauhaa syvää.
–Eino Leino–
~*~*~*~*~*~
Hetkenä aamun hiljaisen
tuli luoksesi rauha ikuinen.
Ovat kätesi ahkerat rauenneet
ja päättyneet arkiset askareet.
On hiljaisuus ja suru sanaton
mut’ tiedämme, sun hyvä olla on.
~*~*~*~*~*~
Jäi jälkeesi mökkipiha hiljainen,
sen puut ja pensaat lintuineen.
Me katsomme jälkiä kättesi töiden,
kiittäen, kaivaten, ikävöiden.
~*~*~*~*~*~
Taival on päättynyt.
Aurinko on mennyt mailleen.
Kaikki on hyvin.
~*~*~*~*~*~
Päivänä kauniin kesäisen,
hiljeni sydän kultainen.
Lähtösi vaikea kestää on,
surumme suuri ja sanaton.
Lohtuna muistot rakkaat.
~*~*~*~*~*~
Ei lähtöäs todeksi uskoa vois,
sait äkkiä kutsun luotamme pois.
Näin saapui suru ilmoittamatta,
katkesi elämä odottamatta.
Vain muistot ja rakkaus jäljellä on.
Ja kaipuu niin pohjaton.
~*~*~*~*~*~
Rakkaat lähtevät,
jää tyhjä tila muistojen asua
–Helena Anhava–
~*~*~*~*~*~
Tule luoksemme unissa illoin,
kun ikävä meillä on.
Pidä kädestä meitä silloin,
kun kaipuu on lohduton.
~*~*~*~*~*~
Sinä odotit kevättä, kesää uutta,
sen valoa, lämpöä, suloisuutta.
Sait kauneimman, ihanan uuden maan.
Jäimme sinua kyynelin kaipaamaan.
~*~*~*~*~*~
Lepää rauhassa puoliso hellä,
suru raskas on sydämellä.
~*~*~*~*~*~
On aika levätä.
~*~*~*~*~*~
Sua huudan tuhannesti –
pois ootko kokonaan?
Ei – jotain ikuisesti
sinusta pitää saan.
Jää jäljelle ees hiven
sinusta: muistos jää.
Kuin kalliin jalokiven
sen tahdon säilyttää.
–Kaarlo Sarkia–
~*~*~*~*~*~
Tuli uupumus päivänä keväisen,
vei voimat ja unen antoi.
Se taittoi sukumme vanhimman,
pois rakkaamme lepoon kantoi.
~*~*~*~*~*~
Kotiin valkeaan uuteen
viimeinen venhe vie.
Lempeään hiljaisuuteen
kulkijan päättyy tie.
~*~*~*~*~*~
Meitä rakasti sydän
jalompi kultaa.
~*~*~*~*~*~
Tosin loppuvat kerran askelet vaeltajilta,
kukin vuorostaan on nukkuva syliin maan.
Vaan katso: kaikki he kuitenkin mukana ovat,
nekin, joiden tomu on uupunut vaeltamaan.
–Uuno Kailas–
~*~*~*~*~*~
Tuokion verran
saimme olla yhdessä
varmoina siitä,
että rakkautemme
kestää tuhannen vuotta.
~*~*~*~*~*~
Elit ahkeran elämän,
jätit muiston,
kauniin, lämpimän.
~*~*~*~*~*~
Kaikki on annettava pois,
taakatkin
nostetaan sydämeltä
lempeästi, varovasti suru pyyhitään
kuin unohtuva uni.
Vain rakkaus jää, täydellinen valo.
–Pia Perkiö–
~*~*~*~*~*~
Päättyi pitkä kaari elon,
väsynyt on saanut levon.
Nuku unta rauhaisaa.
~*~*~*~*~*~
On aika hiljaa kiittää ja kättä puristaa,
pian meidät yhteen liittää vain muistojemme maa.
Jäi jälki sydämiimme, jälki unelmiin.
Sulle lausumme nyt näkemiin.
~*~*~*~*~*~
Tuulet soittavat ikävää syvää.
Metsät henkivät muistoja kauniita.
~*~*~*~*~*~
Koskaan ei tiedä,
onko aikaa paljon vai vähän.
Yhtäkkiä vain huomaa,
se päättyi tähän.
Kun sammui sydän läheisen,
on aika surun hiljaisen.
~*~*~*~*~*~
Elon päivä jo iltaan ehti,
pois painui se verkalleen.
Elon kirjan viimeinen lehti
näin kääntyi hiljalleen.
~*~*~*~*~*~
Jäi jälkeesi kaipuu –
jäi sanaton suru.
~*~*~*~*~*~
Täällä Pohjantähden alla,
taivas täyttyy purppuralla,
siitä suojakseni peiton
minä itselleni saan.
–Turkka Malin–
~*~*~*~*~*~
Pysähtyi sydämes pursi
rauhan vienoille vesille,
armon auringon sylihin.
–J.H. Erkko–
~*~*~*~*~*~
Lempeästi nukuit pois
muistosi kaunis elää.
~*~*~*~*~*~
Sun muistosi kallis ainiaan
jää kauniina mieliimme loistamaan.
Vaikk’ sydämes kultainen väsyi pois,
emme hyvyyttäs’, lämpöäs’
unhoittaa voi.
~*~*~*~*~*~
On aika surun hiljaisen.
~*~*~*~*~*~
Anna rauha silmille,
jotka ovat sulkeutuneet lepoon.
Anna rauha,
joka yhdistää poisnukkuneen ja meidät,
jotka vielä vaellamme täällä.
~*~*~*~*~*~
Ummista silmäsi uupunut.
Tunne, tuskasi lähti.
Kun heräät unesta, kimmeltää
silmiisi aamutähti.
~*~*~*~*~*~
Olit kotimme kirkas tähti,
mi valoa siihen loi.
Sinun kanssasi paljon lähti,
mitä kukaan ei korvata voi.
~*~*~*~*~*~
Lähdit niin hiljaa,
että aamu vain kuuli.
Sylissään matkalla
sinut kantoi tuuli.
Mutt’ sydämiimme
läpi elämän
jätit muistosi
niin lämpimän.
~*~*~*~*~*~
Loppui vaivat, tuli rauha,
uni kaunis, ikuinen.
~*~*~*~*~*~
Ei mikäänvoi kuolla, ei kukat, ei tuuli,
ei rakkaus kuolla voi.
Ohi polku vain kulkee ja kukat jää taakse
ja muualla tuuli soi.
–Aila Meriluoto–
~*~*~*~*~*~
Vaan ylitse kaikkien kyynelten,
tuhat muistoa meitä lohduttaa.
Ne tallessa päivien menneiden,
tuhat muistoa kultaakin kalliimpaa.
~*~*~*~*~*~
Kun loistat tähtenä iltataivaan,
niin näethän meidät päällä maan.
Me täällä alhaalla hiljaa aivan,
sun tähteäs kirkasta seurataan.
~*~*~*~*~*~
Rakas ystävä
ei koskaan kuole.
Hän elää ajatuksissamme,
sydämissämme, muistoissamme.
~*~*~*~*~*~
Polkua mennyttä katselen,
sidon muistojen kukista seppeleen.
Siihen kukat niin ilon kuin murheenkin,
polun varrelta poimin,
jota kuljettiin.
~*~*~*~*~*~
Kohtalon kellot ei edeltä soi,
sen eestä kukaan ei väistyä voi.
Sinun paikkasi tyhjääkin tyhjempi on,
ja surumme suuri ja loppumaton.
~*~*~*~*~*~
Et palannut niinkuin toivomme oli,
et tullut luoksemme enää.
Vaikka aika suruumme lohtua tois,
ei tyhjyyttä koskaan se poistaa vois.
~*~*~*~*~*~
Vaikk ’ lähtöäs tiesimme odottaa,
ero sinusta on niin vaikeaa.
Olit antava sydän ja auttava käsi.
Sinä muita säästit, et itseäsi.
Nyt vain muistosi kaunis voimaa antaa,
surun raskaan hiljaa kantaa.
~*~*~*~*~*~
On ajaton avaruus,
arjesta irronnut ikuisuus.
On rauha, hiljaisuus.
~*~*~*~*~*~
Suo surun hiljaa muuttua kauniiksi muistoiksi.
~*~*~*~*~*~
Vaikka erkanee tiet päällä maan
jää jäljelle muistojen silta.
Sinut muistojen sillalla kohdata saan,
joka ikinen päivä ja ilta.
~*~*~*~*~*~
Ei hyvästijättö ole tää,
et pois ole mennyt,
vaikka emme sinua nää.
Olet onnemme, tuskamme
jakanut ain’
siksi sanomme kuten
ennenkin vain:
”Hyvää matkaa!”
~*~*~*~*~*~
Nyt jo levätä saa kädet ahkerat,
sydän uupunut lyömästä laannut.
Mitä teki hän matkalla elämän,
nyt sen kaiken on valmiiksi saanut.
Kääntyy aurinko pois ja
hiljalleen käy tummumaan saapuva ilta,
enää meidät toisiimme yhdistää
vain muistojemme kultainen silta.
~*~*~*~*~*~
Jäi ahkera työsi muistoksi meille,
hyvän sydämes ohjeet elämän teille.
Sä aina muistit ja huolta kannoit,
et paljon pyytänyt, vaan kaikkesi annoit.
~*~*~*~*~*~
Levoton on virta ja vierivä laine,
meri yksin suuri ja meri ihanainen.
Nuku virta helmassa meren.
Tuuli se kulkee ja lentävi lehti.
Onnellinen on se, ken laaksohon ehti.
Nuku lehti helmassa laakson.
Päivä kun nousee, niin sammuvi tähti.
Ei se ijäks sammu, ken elämästä lähti.
Nuku tähti helmassa päivän.
– Eino Leino –
~*~*~*~*~*~
Kiitos yhteisistä vuosistamme.
Rakkaus ei koskaan katoa.
~*~*~*~*~*~
Ei suurempaa rakkautta,
ei lujempaa ystävyyttä,
ei lämpimämpää syliä –
jäljelle jäi suunnaton kaipaus.
~*~*~*~*~*~
Vaikka tärkeintä on
teot, sanat, matkaanlähtijän,
niin muisto rakkaudesta
voi merkitä enemmän.
~*~*~*~*~*~
On hiljainen taivaanranta,
eikä lintujen laulu soi.
Ei kuoleman tarkoitusta
aina ymmärtää voi.
~*~*~*~*~*~
Luonto on antanut
meille lyhyen elämän.
Mutta hyvin käytetyn elämän
muisto on ikuinen.
~*~*~*~*~*~
Rakkaat lähtevät,
jää tyhjä tila muistojen asua.
~*~*~*~*~*~
Vaikka putous
vaikeni kauan sitten,
sen nimi kantaa
ikuisesti myötänsä
kaikua pauhinasta.
~*~*~*~*~*~
Laula laulua, öinen lintu,
pisara maahan, illan kaste.
Nukuta minua, tumma nurmi,
keinuta uniin koivikon latvus.
~*~*~*~*~*~
Vaikka puhdasta kultaa sydän ois,
se kuitenkin uupuu
ja sammuu pois.
Vain muistot ja
rakkaus jäljelle jää.
~*~*~*~*~*~
On hiljaisuus ja rajaton suru.
Mutta on myös loppumaton
rakkaus ja kiitollisuus.
Vaikka olet nyt poissa,
olet yhä lähellämme.
Sydämissämme kuljet aina.
~*~*~*~*~*~
On poissa rakas, läheinen.
~*~*~*~*~*~
Nyt olen vapaa ja mukana tuulen
saan kulkea rajalla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden, olen pilven lento,
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa, vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä.
–Vuokko Laatio–
~*~*~*~*~*~
Lähdön hetki on tässä.
Voi hyvin, edeltä mennyt.
Tervehdi puolestamme
maailmankaikkeutta.
Lepo ja rauha
ympäröiköön sinut.
–Eeva Kilpi–
~*~*~*~*~*~
Vaikka tiesimme surun saapuvan,
silti toivoimme elämän jatkuvan.
Yksi tieto kuitenkin lohduttaa,
nyt unesi ei ole tuskaisaa.
~*~*~*~*~*~
Rakkaus on suurin,
se mahdu ei sanoihin, ei kyynelihin.
~*~*~*~*~*~
ossain kirkkauden maassa kuljen.
Taakka harteita ei paina,
se on poissa.
Kukkaportit avaan,
suljen.
Hengittelen ilmaa,
kevyttä kuin tuuli.
Joka puu on ystäväni,
hymyhuuli.
Itkenkö?
Enhän toki – ihanassa maassa.
–Einari Vuorela–
~*~*~*~*~*~
Luotamme olet poissa,
mutta et sydämistämme.
~*~*~*~*~*~
Vain muistot ja rakkaus jäljellä,
vain kaipaus suuri ja sammumaton.
~*~*~*~*~*~
Ei mikään voi kuolla,
ei kukat, ei tuuli,
ei rakkaus kuolla voi.
Ohi polku vain kulkee
ja kukat jää taakse
ja muualla tuuli soi.
–Aila Meriluoto–
~*~*~*~*~*~
Kiitokseni kauneimmat,
sanon rakkaani sulle.
~*~*~*~*~*~
Rantapuut
riippuvat märkinä.
Sateen jälkeen
vedessä on mustien
pilvien välissä
auringon lätäköitä.
–Risto Rasu–
~*~*~*~*~*~
Askel hiljenee – seisahtuu,
liekki hiipuu – sammuu.
On kiitoksen ja jäähyväisten aika.
~*~*~*~*~*~
Nyt enkelten kanssa käyt käsityksin,
ei jätetty meitäkään tänne yksin.
Jäi muistoksi lämpösi suloinen,
silmäsi loiste, hymysi aurinkoinen.
~*~*~*~*~*~
Vaipui käsi vakaa, ahkeroiva,
rakkaamme uneen uupui.
~*~*~*~*~*~
Näkemiin, rakkaani
maailman tuuliin
Rakkaani näkemiin,
lennäthän uniini.
Hautaan sinut muistojen metsiin
ja peitän tähtisumuihin.
Kun sinä astut läpi vuosisatojen.
Piirrän nimes vuorenhuippuihin
ja kerron muuttolinnuille.
Enkä viereltäni löydä sinua.
Näkemiin rakkaani
viimeiseen aamuun
rakkaani näkemiin,
hiljaisille niityille.
~*~*~*~*~*~
Kädet ahkerat paljon uurastaneet
lepoon viimeiseen ovat nyt vaipuneet.
~*~*~*~*~*~
Kun muistelemme yhteisiä teitä,
kuinka sä ahkeroit, rakastit meitä.
Ei kaipuuta sanat, kukkaset peitä,
on sydän, silmät täynnä kyyneleitä.
~*~*~*~*~*~
On vain hiljaisuus ja sanaton suru.
~*~*~*~*~*~
Vaiti seisoo pihapuut,
ikävöivät kukkamaat.
Kaipaa tuttu pihapolku,
rakkaan jalan astuntaa.
~*~*~*~*~*~
Elonpäivä iltaan kallistuu,
sato kypsä maahan painautuu,
taipuu täysinäinen tähkäpää,
työ ja muistot jälkeen jää.
~*~*~*~*~*~
Saisipa jokainen lähteä näin:
kauniisti, hiljaa, yllättäin.
Mielessä muistot vuosien,
luonto on hellä ja
ihmeellinen.
~*~*~*~*~*~
Me muistamme silmäsi kirkkahat,
me muistamme muistosi hyvän.
Jätit meille muiston niin valoisan,
niin kauniin, rakkaan ja syvän.
~*~*~*~*~*~
Elämä täällä on kuin
vedessä kuun kuvajainen
otat sen kämmenelle
ihmettelet onko sitä.
~*~*~*~*~*~
Et ole ikiunessa, et ole poissa,
olet tuhat tuulta puistikoissa,
olet valon välke aallokossa,
olet timantti hankien loistossa.
Et jättänyt meitä, et ole vaiti,
olet lintujen laulu taivaalla,
olet kuiskaus viljapellolla,
olet henkäys rakkaasi poskella.
~*~*~*~*~*~
Jonain päivänä tuuli vie pilvet,
aurinko tulee esiin.
Jonain päivänä surumme on
kevyempi kantaa.
~*~*~*~*~*~
Olen kulkenut pitkän matkaa
ja minua uuvuttaa,
talvisen taivaan tuulet,
minut mukaan ottakaa
ja hellästi kantakaa sinne,
missä väsynyt levätä saa.
~*~*~*~*~*~
Päivä kun illaksi vaihtui
tuli tyyntä ja hiljaista niin.
Yksi portti vain hiljaa aukes
ja se iäksi suljettiin.
~*~*~*~*~*~
Kyynelten läpi loistavat
onnellisten päivien muistot.
~*~*~*~*~*~
Ei kipua, ei vaivaa enää,
olet saapunut rannalle
Rauhan maan.
Muistoissa – vaikka nyt poissa,
tulet kanssamme kulkemaan.
~*~*~*~*~*~
Sammui loiste silmien valon,
taukosi sydän ihmisen jalon,
herposi käsi auttava, antava,
rakkaus kaikkien kuormia kantava.
~*~*~*~*~*~
Aurinko laskee jo pitenee varjot.
Aika on eron ja jäähyväisten.
Poissa on ystävä kallehin.
–Kari Rydman–
~*~*~*~*~*~
Valon heijastus hohtaa surun läpi,
rakkaudesta, joka oli,
ja joka yhä on.
~*~*~*~*~*~
Kesäpaikan ranta niin hiljainen,
turhaan odottaa tuttua kulkijaa.
On kalamiehen kädet rauenneet,
katse järvelle sammunut on.
~*~*~*~*~*~
Olet aina sydämissämme.
~*~*~*~*~*~
Aurinko laskee, jo pitenee varjot.
Aika on eron ja jäähyväisten.
Poissa on ystävä kallehin.
–Kari Rydman–
~*~*~*~*~*~
Kun pitkän elämän elää saa,
voi rauhassa uneen nukahtaa.
Kun kaikki on valmista,
tehty työ,
on edessä rauhaisa yö.
~*~*~*~*~*~
Jäi vain kaipaus,
sanaton suru.
~*~*~*~*~*~
Me emme itke niitä päiviä,
jotka ovat menneet,
vaan olemme onnellisia,
että ne ovat olleet.
~*~*~*~*~*~
Väsymys tuli kuin hiipien hiljaa,
vei voimat ja unen antoi.
Se taittoi sukumme vanhinta viljaa,
pois rakkaamme luokseen kantoi.
~*~*~*~*~*~
>> Jos kaunista muistovärssyä ei vielä löytynyt, jatka alapuolelta löytyy lisää muistovärssyjä:
~*~*~*~*~*~
Kauniina nauhana vuosien päivät,
jokainen helminä muistoksi jäivät.
Elämän päivien ketju on kallis,
helmis’t en yhdenkään kadota sallis.
Koskaan ei tiedä onko aikaa
paljon vai vähän,
Yht’ äkkiä huomaa,
se päättyikin tähän.
Muistot kauniit voimaa antaa,
surun raskaan hiljaa kantaa.
Ei jaksanut sydän kultainen,
vaan lähdit luokse pilvien valkeiden.
Kyyneleet ei tuo sinua takaisin,
vaikka hetkellisesti sitä toivonkin.
Katseesi talon pienessä ikkunassa,
on vieläkin muistoissani olemassa.
Talletan tuon kuvan syvälle sydämeen,
kun pyyhin silmäkulmasta kyyneleen.
Nuku siis rauhassa syvää unta,
ympärilläsi sateenkaarenvaltakunta.
~*~*~*~*~*~
Väsyneenä silmät suljit,
siihen hiljaa nukahdit.
Yli rajan silloin kuljit,
rauhan rannan saavutit.
~*~*~*~*~*~
Joka hetkestä menneestä kiittäen
me muistamme sinua kaivaten.
~*~*~*~*~*~
Olet lintujen laulu taivaalta,
olet kuiskaus viljapellolta,
olet henkäys rakkaasi poskella.
~*~*~*~*~*~
Kuvasi kultaisen suljemme
kätköihin sydämen.
~*~*~*~*~*~
Muistovärssyt
~*~*~*~*~*~
Yhä olet,
yhä meille elät.
Yhä muistot vielä puhuu.
~*~*~*~*~*~
Ei polulla armasta astujaa,
vain kaipaus kodissa asustaa.
Me muistamme jälkiä kättesi töiden
kiittäen, siunaten, ikävöiden.
~*~*~*~*~*~
Me tiesimme lähtösi lähenevän,
näimme voimasi vähenevän.
Muisto kaunis vie eteenpäin meitä,
vaik’ on sydän, silmät, täynnä kyyneleitä.
~*~*~*~*~*~
Me yhdessä elomme polkuja,
hyvin nuoresta asti teimme.
Ja halki elämän aallokon,
yhteistä purttamme veimme.
Tuli päiviä kirkkaita onnellisia,
tuli päiviä tuskan täyttämiä.
Nämä kaikki nyt muistoissa
yhteen liittäen,
sinua rakas kaivaten,
matkasta kiittäen.
~*~*~*~*~*~
Kun sammui sydän läheisen,
on aika surun hiljaisen.
~*~*~*~*~*~
Sen tiesi kesän aurinko,
sitä kuiski vieno tuuli
ja siinä pesää tehdessään
sen pihan linnut kuuli.
Se soi laulussa lintujen;
tää aamu on rakkaamme viimeinen.
~*~*~*~*~*~
Väsynyt sydän levon sai.
~*~*~*~*~*~
Niin äkkiä lähdit.
Varoitit hetken ennen.
Halunnut et rakkaittesi
itkevän hupenevaa aikaa.
Tulit ovelle vastaan,
varjonasi ystäväni,
pinnistit voimasi tervehdykseen,
kuin se tärkeintä maailmas ois.
Kadun niin paljon.
Hetkiä, joina en sulle löytänyt aikaa,
jota luulon olevan loputtomiin.
Kun vein sinut kävelylle tienlaitaan
sen sijaan että olisin vienyt metsään,
jonka tuoksuja niin rakastit.
Olisit ansainnut sen.
Yhden minä tiedän,
me tapaamme vielä.
Tässä maailmassa kenties,
jos sielumme vaeltavat.
Jos taivas on totta,
sinä odotat minua siellä,
mitä olenkaan vailla ilman lämpöäsi…
~*~*~*~*~*~
Jäivät kukat kukkimaan
jäivät linnut laulamaan,
sinä yksin ystäväni lähdit.
~*~*~*~*~*~
Kun yhdessä matkaan lähdettiin,
oli nuoruuden kultainen aika.
Vuodet vierivät yhdessä kuljettiin,
me tyynet ja surut voitettiin.
Sinä ensiksi saavutit määränpään,
minä hetkeksi vielä tänne jään.
Sinua kaivaten, matkasta kiittäen
~*~*~*~*~*~
Oli kanssasi hyvä taivaltaa,
kättäsi viimeiseen asti pusertaa.
Me tiesimme lähtösi lähenevän,
näimme voimasi vähenevän.
Muisto kaunis vie eteenpäin meitä,
vaik’ on sydän, silmät täynnä kyyneleitä.
~*~*~*~*~*~
Yhä kielot valkeat kukkivat
ja sireenitertut hohtaa,
yhä välkkyvät lempeät lahdelmat,
venerantahan polku johtaa –
vaan autius katsovi
hiljaisuus haastaa.
~*~*~*~*~*~
Niin tuntuu kuin päivä maillaan ois,
kun Sinut vietiin meiltä pois.
~*~*~*~*~*~
On hiljainen taivaanranta,
eikä lintujen laulu soi.
Ei kuoleman tarkoitusta
aina ymmärtää voi.
~*~*~*~*~*~
Me kuljimme yhteistä taivalta,
pienen kappaleen maista matkaa.
Sinä saavutit sataman rauhaisan,
minä yksin saan tietäni jatkaa.
~*~*~*~*~*~
Ei kauniimmin täältä lähteä vois,
kuin nukkua, nukkua hiljaa pois.
~*~*~*~*~*~
Hiljaisuuden äärelle
sä miksi käyt näin varhain.
Ain’ sydämissäin sinusta
säilyy muisto parhain.
~*~*~*~*~*~
On koti niin tyhjä ja hiljainen,
on murhe niin raskas kantaa.
Ei kuulu sun äänesi rakkahin,
sydän itkien hiljaa kaipaa.
~*~*~*~*~*~
Oli sulla sydän niin lämmin, hellä,
oli siellä paikka meillä jokaisella.
Mitään et pyytänyt, kaikkesi annoit,
meitä aina muistit ja huolta kannoit.
Kauniit muistot voimaa antaa
surun raskaan hiljaa kantaa.
~*~*~*~*~*~
On vain kolme ääretöntä asiaa;
taivas tähtineen,
meri pisaroineen
ja sydän kyynelineen.
~*~*~*~*~*~
Meri tyyntyy, varjot pitenee,
rauhan ranta lähenee –
vene hiljaa satamaan saapuu.
~*~*~*~*~*~
Niin katkee elämä odottamatta,
niin saapuu murhe ilmoittamatta.
~*~*~*~*~*~
Minne meri ja taivas kantaa,
minne aalto ja tuuli käy.
Siellä nouseva aurinko hohtaa
ja lempeän rauhan antaa.
~*~*~*~*~*~
Hetket hiljaiset jälkeesi jäivät,
kullaten muistojen kirkkaimmat päivät
~*~*~*~*~*~
Älä salpaa surua luotasi,
kun kaarisiltaa teet;
ei mikään kimalla kauniimmin
kuin puhtaat kyyneleet.
~*~*~*~*~*~
Kun suru häipyy,
tulevat muistot.
Ja jokainen niistä
koskee yksitellen.
~*~*~*~*~*~
Olit aina mukana elämässämme,
nyt aarteena sydämissämme.
~*~*~*~*~*~
Kauniit muistot eivät koskaan kuole,
eivätkä milloinkaan jätä yksin.
~*~*~*~*~*~
Hän äsken oli täällä.
Istuimme vierekkäin
ja kädet, silmät, hiukset
nuo tutut siinä näin.
Hän äsken oli täällä
kuin aina ennenkin.
Puhuimme niitä näitä.
Niin häntä rakastin.
Hän äsken oli täällä.
Jäi varjo ikkunaan.
Nyt kaikkialta etsin
vain hänen kasvojaan.
~*~*~*~*~*~
Olit aina niin hyvä ja auttavainen.
Oli sydämesi jalompi kultaa.
~*~*~*~*~*~
Ei syki enää sydän lämpöinen,
on poissa rakas, läheinen.
Kuvasi kultaisen suljemme,
kätköihin sydämen.
~*~*~*~*~*~
Päivä kun nousee, niin sammuvi tähti.
Ei se iäks sammu, ken elämästä lähti.
Nuku tähti helmassa päivän.
–Eino Leino–
~*~*~*~*~*~
Järven rantoja laineet huuhtelee,
puut hiljaa kuiskii ja kuuntelee,
ei metsässä enää kulkijaa.
Me katsomme jälkiä kättesi töiden,
kiittäen, kaivaten, ikävöiden.
~*~*~*~*~*~
Silmä sammuu;
nukahdat.
Uni ottaa syliin,
niin
hellii kasvot, raukeat
hyvään yöhön,
näkemiin.
~*~*~*~*~*~
Niin väsyneenä loppumatkan kuljit,
uneen rauhaisaan sä silmät suljit.
On hiljaisuus ja suru sanaton,
mutt’ tiedämme – sun hyvä olla on.
~*~*~*~*~*~
Niin yllättäen, äkkiä lähdit sä pois
emme sua vielä antaneet ois.
On suru, kaipaus suunnaton
mutt’ tiedämme sun hyvä olla nyt on.
~*~*~*~*~*~
Surren seisoo kotikoivut,
valittaapi vainiot.
Armas astuja on poissa,
uskollinen uurtaja.
~*~*~*~*~*~
Emme nähneet kun silmäsi sulkeutui,
emme hyvästiä sanoa saaneet.
Ei täältä kauniimmin lähteä vois,
kuin hiljaa nukkua pois.
~*~*~*~*~*~
Mökin rantoja laineet huuhtelee,
puut hiljaa kuiskii ja kuuntelee.
Ei saavu soutaja venheelleen,
ei lähde järvelle verkoilleen.
Tuli sulle nyt vuoro lähteä pois,
juuri kun kevät kaunein ollut ois.
Niin hiljaa kuiskaamme sulle,
sua unhoita koskaan emme.
~*~*~*~*~*~
Me kutsumme häntä,
mutta hän ei käänny enää.
Hän on matkalla lapsuutensa metsiin,
sinisen kukan ja kultaisen syksyn maahan.
Siellä laulavat toisenlaiset linnut.
–Sirkka Turkka–
~*~*~*~*~*~
Muistovärssyt
~*~*~*~*~*~
Niin lyhyt oli onnemme latu,
niin kaunis kuin kaunehin satu.
Vain muistot ja rakkaus jäljellä on
ja kaipaus sammumaton.
~*~*~*~*~*~
Kun tulkita vois
kaiken tarkoituksen.
Me jäämme vaiti
hiljaa nöyrtyen.
~*~*~*~*~*~
Niin äkkiä päivä sammua voi,
ei kohtalon kello edeltä soi.
Sydän itkee kaipuuta, ikävää,
muistojen helmet kimmeltää.
~*~*~*~*~*~
Kauniina nauhana vuosien päivät,
helmenä jokainen muistoksi jäivät.
Elämän päivien ketju on kallis,
helmist’ ei yhdenkään kadota sallis.
~*~*~*~*~*~
Suru ja kaipuu suunnaton,
niin lopullista tää kaikki on.
~*~*~*~*~*~
Ei läheinen arvaa, ei silmä nää
miten lähellä on määränpää.
Joka päivä voi olla viimeinen,
joka hyvästijättö viimeinen.
~*~*~*~*~*~
Murtuu elon siteet,
kaikki häviää,
muiston kauniit kiteet
vain pysyviksi jää.
~*~*~*~*~*~
Miten paljon on hellyyttä kädessä,
joka vilkuttaa jäähyväisiksi.
~*~*~*~*~*~
Suurin suru on sanaton,
syvin kaipaus äänetön.
Tää hiljaisuus kantakoon sulle sen,
osanottoni suurimman lämpöisen.
~*~*~*~*~*~
Muistoista aika rakentaa lohdutuksen.
~*~*~*~*~*~
Ei kuulu askeleet rakkaimman,
tupa tyhjänä tyhjyyttä huokaa.
Tuli aikasi täältä lähteä pois,
minä yksin tänne suremaan jäin.
~*~*~*~*~*~
Yön tullen
minä seison portailla kuuntelemassa,
tähdet parveilevat puutarhassa
ja minä seison pimeässä.
Kuule, tähti putosi helähtäen!
Älä astu ruohikolle paljain jaloin:
puutarhani on sirpaleita täynnä.
–Edith Södergran–
~*~*~*~*~*~
Järven rantoja laineet huuhtelee,
puut hiljaa kuiskii ja kuuntelee.
Ei saavu soutaja venheelleen,
ei lähde vesille verkoilleen.
~*~*~*~*~*~
Surun kyynelten
lävitse loistavat
onnellisten muistojen
kultaiset säteet.
~*~*~*~*~*~
Hiljaa voimat uupui,
lähdön hetki läheni.
Väistyi vaiva, tuli rauha,
uni, kaunis, ikuinen.
~*~*~*~*~*~
Kauneimmat muistot jälkeesi jäivät,
niillä on ikuinen sija sydämessäin.
Ne eivät kuihdu, ne kukkivat vain
ja säilyvät muistoissa ainiaan.
~*~*~*~*~*~
Me olemme niin kuin uni
ja niin kuin ruoho maan,
joka aamulla puhkee kukkaan
ja ehtoolla leikataan.
-Mika Waltari–
~*~*~*~*~*~
Muistoa ei voi haudata,
sitä ei voi piilottaa tuhkaan eikkä maahan.
Se elää linnun laulussa, kukan tuoksussa
ja tuulen huminassa.
~*~*~*~*~*~
Pois aurinko painui, lankesi ilta
jäi taivahan rannalle säihkyvä silta,
mut kaukaa korven tummuvan yöstä
soi laulu ihmisen työstä.
–Eino Leino–
~*~*~*~*~*~
Muistosi on kylvetty
sydämiimme
ja siellä se on alati läsnä
kunnioitettuna, hellittynä.
Eikä sinulta mikään
ota enää mitään pois.
–Eeva Kilpi–
~*~*~*~*~*~
Hiljaa sa kätesi ojensit,
otit pois sen vieläkin hiljempaa,
ylt’ympäri puut ne helisi
ja kuurassa kimmelsi luminen maa;
ma kuulin askelet eroovat,
näin varren vienon, mi vieri pois,
ja yksin yössä ma seisoin, – oli
kuin jotakin kaunista kadonnut ois.
–Eino Leino–
~*~*~*~*~*~
Silmät alasluotuna,
ripsillä kyyneleet –
suru ikimuistoinen
etten mistään löydä
lohdutuksen sanaa.
–Lassi Nummi–
~*~*~*~*~*~
Niin äkkiä voi eron hetki tulla,
hetkellä jota ei voi aavistaa.
Jää muisto meille elämän,
jää rakkaus, kiitollisuus.
~*~*~*~*~*~
Ei syvemmin suru voi koskettaa,
käsi rakkaimman kädestä raukeaa.
Syki ei sydän lämpöinen,
on poissa rakas läheinen.
~*~*~*~*~*~
Surun rantaan
luo muistot valoaan.
Ei koskaan muistosi valoisa
jää meiltä unholaan.
~*~*~*~*~*~
Emme unohda muistoas,
kaunista, hyvää.
Viimeinen leposi olkoon
rauhaisaa, syvää.
~*~*~*~*~*~
Ei läheinen arvaa, ei silmä nää
miten lähellä on määränpää.
Joka päivä voi olla viimeinen,
joka hyvästijättö viimeinen.
~*~*~*~*~*~
Aika liitetty on aikaan uuteen,
hän lähti hiljaa kauas ikuisuuteen.
~*~*~*~*~*~
Jätit meille muiston valoisan,
niin kauniin, rakkaan ja hyvän.
~*~*~*~*~*~
Nuku huminaan metsien.
Nuku tuoksuun ikuisen kesän.
~*~*~*~*~*~
Katson ulos, illansuu
mustaan vaippaan vaipuu.
Metsä ruskoon kuvastuu
tyynenä kuin kaipuu.
–Arvid Lydecken–
~*~*~*~*~*~
Muistoista aika rakentaa
lohdutuksen.
~*~*~*~*~*~
Hiljeni askel elontiellä,
uuvuit kun sairaus voimasi vei.
Nukkuos rauhassa kauneinta unta,
muistosi koskaan unhoitu ei.
~*~*~*~*~*~
On lepo jossakin,
särkymätön, syvä rauha.
–Saima Harmaja–
~*~*~*~*~*~
Suru soittaa mielen
mustin koskettimin.
~*~*~*~*~*~
Sinut saatoin rannalle ihanan maan,
jään sinua kyynelin kaipaamaan.
~*~*~*~*~*~
Aika ei pysähdy.
Ja se on suuri siunaus
ja lohdutus sille,
joka vaikeuksissa kamppailee
–Maria Jotuni–
~*~*~*~*~*~
Lähdit niin hiljaa,
että aamu vain kuuli.
Sylissään matkalle
sinut kantoi tuuli.
Mutt’ sydämiimme
läpi elämän
jätit muistosi lämpimän.
–Aki Sirkesalo–
~*~*~*~*~*~
Elämä on seikkailu,
joka kestää jokaisella oman aikansa.
Yhteiset muistot tallentuvat sydämiimme.
~*~*~*~*~*~
Jonain päivänä tuuli vie pilvet,
ja aurinko tulee esiin.
Jonain päivänä suru on kevyempi kantaa.
~*~*~*~*~*~
Kaipaa tuttu polku,
rakkaan jalan astuntaa.
Tuuli kotipuissa nyyhkii,
valittaa.
~*~*~*~*~*~
Nuku hyvin,
sydämissämme on asuntosi.
~*~*~*~*~*~
Suru suuri on sanaton,
syvin kaipaus on ääretön.
~*~*~*~*~*~
Muisto kaunis voimaa antaa,
surun raskaan hiljaa kantaa.
~*~*~*~*~*~
Hiljennyt on sydän kallis,
sammunut on katse hyvä,
lepää käsi apuun valmis,
meille jää vain suru syvä.
~*~*~*~*~*~
Hyvän, iloisen ihmisen muisto,
miten mieltä se lämmittää.
Miten aina sen soinnusta
sieluun sävel pieni soimaan jää.
~*~*~*~*~*~
Jäämme kiitoksin kaipaamaan,
vaalimaan lämmintä muistoas ainiaan.
~*~*~*~*~*~
Nyt aikaa mennyttä katselen
ja polkua yhteistä muistelen.
Oli kukkia varrella polun sen,
ilon, onnen sekä myös murheiden.
Niistä kaikista sidon seppeleen,
Rakas, Sinua kiittäen, kaivaten.
~*~*~*~*~*~
Se on kuin yhteinen sopimus
jota kunnioitetaan.
Kun vene lipuu hiljaa
eikä kukaan pane vastaan,
kun tiedetään:
lautturi on uupuneen puolella.
–Helena Anhava–
~*~*~*~*~*~
Suurin rakkaus on rajaton
ja suurin suru sanaton.
~*~*~*~*~*~
Kaikk´ on niin hiljaa mun ympärilläin,
kaikk´ on niin hellää ja hyvää.
Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin
ja tuoksuvat rauhaa syvää.
– Eino Leino –
~*~*~*~*~*~
muistovärssy muistovärssyt muisto värssy muisto värssyt
