Suru



Suruvärssyjä

"Tuuli tuule sinne missä muruseni on
Leiki hetki hänen hiuksillaan
Kerro rakkauteni, kerro kuinka ikävöin
Kerro, häntä ootan yhä vaan.."
 - Jenni Vartiainen -

~*~*~*~*~*~

Kaunis on kuulla kutsua Luojan, nukkua silloin kun uupunut on. Siirtyä sinne missä rauha missä on tuskakin tuntematon.

~*~*~*~*~*~

Ei mikään voi kuolla, ei kukat, ei tuuli, ei rakkaus kuolla voi, ohi polku vain kulkee ja kukat jää taakse ja muualla tuuli soi.

~*~*~*~*~*~

Hetkenä illan hiljaisen tuli luoksesi rauha ikuinen.

~*~*~*~*~*~

Olit niin kuin tähdenlento
lapsukainen, pieni hento.
Jäi susta muisto sydämiin
ja silmät täyttyy kyyneliin.

~*~*~*~*~*~

Lähdit aamulla hiljaa
taivaan kotihin.
Sydämen hento liekki
sammui talven tuulihin.

~*~*~*~*~*~

Kulje mummo lähellämme,
muistoissamme mukanamme.
Sävelinä sieluissamme,
elämämme enkelinä.

~*~*~*~*~*~

Keveät mullat peittäköön hautakumpusi.
Saattakoon lempeät tuulet purtesi viimeiseen satamaan.

~*~*~*~*~*~

Pienen enkelin siipien alla,
on minun aina hyvä olla.
Siellä olen turvassa,
Kaikilta maailman murheilta.
Pienen enkelin sylissä,
pilven reunalla katselen.
Olen rauhassa ikuisessa,
kanssa pienen enkelin.

~*~*~*~*~*~

Sinun kätesi – oli hyvä, lämmin ja hellä.
Sinun hymysi – sen muistan mä hellyydellä.
Sinun äänesi – kaikuu sydämen käytävillä.
Sinun kuvasi – aina silmissäin näkyvillä.
Sinun nimesi,
sinun nimesi – kuiskaan hiljaa rakkaudella.

~*~*~*~*~*~

Kutsuit veljemme parempaan maailmaan,
lepoon rauhaisaan; avaraan.

~*~*~*~*~*~

Vieno tuuli tarttui purjeisiin
ja vei purtesi ihanan siniselle ulapalle
- me jäimme rannalle vilkuttamaan.

~*~*~*~*~*~

Heittäkää arkulle varovasti multaa,
siellä on mummo, siellä on kultaa.

~*~*~*~*~*~

Pois aurinkoni painui, lankesi ilta,
jäi taivaan rannalle säihkyvä silta,
mut kaukaa korven tummuvan yöstä
soi laulu ihmisen työstä.
- Eino Leino -

~*~*~*~*~*~

Emme unohda muistoas kaunista, hyvää.
Viime leposi olkoon rauhaisaa, syvää.

~*~*~*~*~*~

Hetkenä illan hiljaisen tuli luoksesi rauha ikuinen.

~*~*~*~*~*~

Kevyt kulkea on, ei ahdista siellä, ei tuskaa tunneta taivaan tiellä.

~*~*~*~*~*~

Sä hetken viivyit täällä vaan, kuin kastehelmi päällä maan.

~*~*~*~*~*~

Et jättänyt jälkeesi tyhjää sijaa, vaan rakkauden täyttämän muiston.

~*~*~*~*~*~

Tule luokseni silloin kun vaikeinta minulla on.
Ota kädestä kiinni silloin kun kaipuu on lohduton.
Luokses kun saavun milloin ole vastassa minua silloin.

~*~*~*~*~*~

Sun kuvasi äitini kultainen
mä kätken pohjahan sydämen.
Elonpolkuja täällä kulkeissain
Sua muistan kaivaten,
rakastain.

~*~*~*~*~*~

Ei mitkään sanat riitä silloin,
kun suru koskettaa,
kuitenkin sydän hiljaa kiittää
niin rakasta,
kaunista sait omistaa.

~*~*~*~*~*~

Pois aurinko painui
lankesi ilta,
jäi taivaanrannalle
säihkyvä silta.
Mutt’ kaukaa korven
tummuvasta yöstä
soi laulu ihmisen työstä.
(Eino Leino)

~*~*~*~*~*~

Soita tuuli, kerro ikävämme
uni hellä anna isällemme.
Lohdutusta laula surussamme
lepoa ja rauhaa rakkaallemme.

~*~*~*~*~*~

Jäi kotipiha hiljainen
sen puut ja pensaat lintuineen
ei tiellä tuttua kulkijaa
vaan muistot kodissa asustaa.

~*~*~*~*~*~

Jäi ahkera työsi muistoksi meille,
hyvän sydämes ohjeet elämän teille.
Sä aina muistit ja huolta kannoit,
et paljon pyytänyt, vaan kaikkesi annoit.
Me muistamme sinua kiittäen
ja siunaamme matkasi viimeisen.

~*~*~*~*~*~

Kun ilta saapui, niin matka päättyi
ja uneen uuvutti väsyneen.
Ei tunnu tuska, ei vaiva mainen,
on rauha sydämessä nukkuneen.

~*~*~*~*~*~

Siis - huomaa huomaa! - iltaväsyneenä
Vaipua hän saapi Isän armaan helmaan
(Aleksis Kivi)

~*~*~*~*~*~

Nyt metsä kirkkoni olla saa,
voi täällä palvella Jumalaa,
mun urkuni kauniit, soikaa!

~*~*~*~*~*~

Me kutsumme häntä,
mutta hän ei käänny enää.
Siellä hän on matkalla lapsuutensa metsiin,
sinisen kukan ja kultaisen syksyn maahan.
Siellä laulavat toisenlaiset linnut.
- Sirkka Turkka -

~*~*~*~*~*~

On hiljaisuus
ja suru sanaton,
mut' tiedämme
sun hyvä olla on.

~*~*~*~*~*~

Koskaan ei tiedä
onko aikaa paljon tai vähän,
yht'äkkiä se päättyi tähän,
kun sammui sydän
äidin ultaisen.
On aika surun hiljaisen.
Lepää äiti rauhassa.

~*~*~*~*~*~

On kaikki osana suurta elämäsi nauhaa,
jossa jokaisella vuodella on paikkansa.
Rakkaana aviopuolisona yli
kuusikymmentä vuotta.
Isänä rakkaimana opastanut et suotta.
Appena auttavana, sekä pappana rakkaana
monta antoisaa vuotta.
Vaan meillä surussamme ymmärrystä ei.
Miksi enkeli sinut jo siipiensä suojaan vei.

~*~*~*~*~*~

Oli sulla sydän niin lämmin ja hellä,
oli paikka siellä meillä jokaisella.
Muistosi kaunis vie eteenpäin meitä,
vaikk' sydän on täynnä kyyneleitä.
Olet ansainnut unen rauhaisan ja
kiitoksen kaikkein kauneimman.

~*~*~*~*~*~~*~

Levolle lasken luojani,
armias ole suojani.
Jos sijaltain en nousisi,
taivaaseen ota tykösi.

~*~*~*~*~*~

Kun pitkän elämän elää saa,
voi rauhassa nukahtaa.
Kun kaikki on valmista,
tehty työ, on edessä rauhaisa yö.

~*~*~*~*~*~

Nukkuos alla
kukkaisen kunnahan,
nukkuos niin kuin
helmassa äidin armaan.
Helppo on maata
päivätyön tehneen.
Rauha on palkka
raatajan parhain.
(Eino Leino)

~*~*~*~*~*~

Oli sulla sydän lämmin ja hellä
oli siellä paikka meillä jokaisella.
ilomme iloitsit, tukesi annoit
omat taakkasi tyynesti kannoit.
Rakkautesi muistot nyt lohtuna meillä
viisautesi oppaana elämän teillä.

~*~*~*~*~*~

Niin väsyneenä loppumatkan kuljit,
uneen rauhaisaan sä silmät suljit.
On vain hiljaisuus ja suru sanaton,
mutt' tiedämme sun hyvä olla on.

~*~*~*~*~*~

Kun aamu saapui, niin matka päättyi
ja uneen uuvutti väsyneen.
Ei tunnu tuska, ei vaiva mainen,
on rauha sydämessä nukkuneen.

~*~*~*~*~*~

Aurinko laskee, jo pitenee varjot.
Aika on eron ja jäähyväisten.
Poissa on ystävä kallehin.

~*~*~*~*~*~

Kun muistelemme yhteisiä teitä
Kuinka ahkeroit, rakastit meitä.
Ei kaipuuta sanat, kukkaset peitä
On sydän, silmät täynnä kyyneleitä.

~*~*~*~*~*~

Kuin ehtymätön virran juoksu,
kuin tuntematon tuulen tie,
kuin kesäyössä kielon tuoksu,
se tuokionsa tuo ja vie.

~*~*~*~*~*~

Lähti lentoon enkeli taivaan,
tuli luokse väsyneen,
kosketti hiljaa posken nukkaa,
silitti hellästi hopeista tukkaa.
Nosti siivilleen isämme armaan,
vei turvaan paikkaan varmaan
äidin viereen, tähtien taa,
luokse Jumalan Kaikkivaltiaan.

Tuli luoksesi taivaan enkeli
ja kuiskasi sinulle hiljaa: lähde kanssani
Taivaan isän luo, sinä olet kypsää viljaa.
Oli muuttosi tyyni ja rauhallinen,
kun lähdit luokse Jeesuksen.

~*~*~*~*~*~

Ei lähtöäsi todeksi uskoa vois,
sait äkkiä kutsun luotamme pois.
Näin saapui suru ilmoittamatta,
katkesi elämä odottamatta.
Lohtuna kuvasi kultaisen
suljemme kätköihin sydämen.

~*~*~*~*~*~

Sinä odotit kevättä, kesää uutta,
sen valoa, lämpöä suloisuutta.
Sait kauneimman, ihanan uuden maan.
Jäimme sinua kyynelin kaipaamaan.

~*~*~*~*~*~

Kauneimmat muistot jälkeesi jäivät,
niillä on ikuinen sija sydämessäin.
Ne eivät kuihdu, ne kukkivat vain
ja säilyvät muistoissa ainiaan.

~*~*~*~*~*~

Mitä silmät ei nää
sen sydän ymmärtää
jossakin kaipaus hellittää
ehkä tänään, ehkä tänään
joku löytää taivaan.
- Juha Tapio -

~*~*~*~*~*~

Ei luotamme annettu sua ois
mutt' Korkeimman lakia emme muuttaa voi.

~*~*~*~*~*~

Surun kyynelten läpi
kuultavat onnellisten päivien
rakkaat muistot.

~*~*~*~*~*~

Ei ollut lapsonen tänne luotu
maailman virtojen vietäviin,
vain taivaan lainaksi meille suotu,
ja siksi muuttikin taivaisiin.

~*~*~*~*~*~

Olen siirtynyt
rauhaan lempeään
silti teidän olen,
lähellenne jään.
Tallentakaa menneen
parhaat muistot,
muiden olla antakaa.
Kuin ennen voimissain
te minut muistakaa.
- Aila Meriluoto -

~*~*~*~*~*~

Emme nähneet
kun silmäsi suljit,
emme jäähyväisiä
lausua voineet.
On lähdön hetki salainen,
vain Luoja yksin tietää sen.

~*~*~*~*~*~

Vaan ylitse kaikkien kyynelten
tuhat muistoa meitä lohduttaa.
Ne on tallessa päivien menneiden -
tuhat muistoa kultaakin kalliimpaa.

~*~*~*~*~*~

Äiti rakkahin on pois nukkunut,
mummi kultainen taivaaseen muuttanut.
Saatamme sinut uneen rauhaisaan,
isän vierelle nukkumaan.
Sydän kiitosta tulvillaan.

~*~*~*~*~*~

Muistoissa -
vaikka nyt poissa,
tulet kanssamme
kulkemaan.

~*~*~*~*~*~

Hän levittää siipensä yllesi,
ja sinä olet turvassa
niiden alla.
(Psalmi 91:4)

~*~*~*~*~*~

Kypsyyskyllyydestä vilja taipuu,
illan rusko kultaa tähkäpään.
Korjaajansa käteen hiljaa vaipuu,
tuulet tyyntyneet on korjuusään.
- Hilja Aaltonen -

~*~*~*~*~*~

Tuli kutsu taivaan niin yllättäen,
sen edessä mykkinä olemme.
Miks' juuri nyt, miksi ei myöhempään,
sen tietää vain Herra yksinään.

~*~*~*~*~*~

Kutsuin äitiä, mutta hän ei enää minua kuullut.
Hän oli jo matkalla pois -
ehkä tunturiin, ehkä metsiin.
Tai ehkä hän jäikin aivan meidän lähellemme,
niihin kaikkiin rakkaisiin muistoihimme,
sydämiimme.

~*~*~*~*~*~

Ajan parhaan,
Hyvä Paimen ties,
pääsi lepoon
väsynyt matkamies.

~*~*~*~*~*~

Me olemme niin kuin uni
ja niin kuin ruoho maan,
joka aamulla puhkeaa kukkaan
ja ehtoolla leikataan.

~*~*~*~*~*~

On Jumalan kädessä
ihmisen tie.
Hän matkamme määrää
ja perille vie.

~*~*~*~*~*~

Rannalle himmeän lahden
aurinko laskenut on.
Kutsu jo soi iltahuudon,
taakka jo laskettu on.

~*~*~*~*~*~

En ole poissa,
vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen
nousevan aamun
ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä.

~*~*~*~*~*~

On surun tummaa usvaa hetki hiljainen
Kun aika pysähtyy jää yksin ihminen
ei vuoroaan voi tietää meistä ainutkaan
Mutta jokainen sen kokee vuorollaan.

~*~*~*~*~*~

Surunpisaroita yöhön hiljaiseen
kun ystävä on mennyt maahan kaukaiseen.
Surun sävel hiljaa kaikkialla soi
se soi niin hiljaa ettei aina sitä kuulla voi.
- Joel Hallikainen -

~*~*~*~*~*~

Olet se tunne
joka hiipii uniini öisin
Varjo, joka seuraa huomaamatta
Jäljet, jotka toistavat askeleeni
Olet jokaisessa hetkessä,
sadepisarassa, auringonnousussa
Olet mielessäni aina
vaikken sitä sanoisikaan
En ole unohtanut sinua
vaikka oletkin mennyt.

~*~*~*~*~*~

Siell' kukkia täynnä on maa,
sydän väsynyt levätä saa.
Kevyt kulkea on, ei ahdista siellä,
ei tuskaa tunneta taivaan tiellä.

~*~*~*~*~*~

Äitimme rakkain
pois nukkunut on, niin äkkiä
luotamme lähdit.
Mut' vielä lähtiessä
saimme päätäsi silittää
ja kättäsi koskettaa.

~*~*~*~*~*~

Enkeli hiljaa vierelläsi kulki,
käteesi tarttui ja silmäsi sulki.
Syliinsä kietoi siivillään
ja kuiskasi hiljaa: lähdetään.

~*~*~*~*~*~

Ei tiennyt että aikasi oli näin pian
lähteä luotamme pois.
Kova suru vain jäi.

~*~*~*~*~*~

Emme pyytäneet Luojalta päiviä lisää,
vaan hiljaa kutsuimme Taivaan isää.
Ota äiti syliisi, taivaaseen kanna,
Jeesuksen tähden rauhasi anna.

~*~*~*~*~*~

Takana elämän tuulet
edessä rauha - iäisyys.

~*~*~*~*~*~

Lähti lentoon enkeli taivaan
tuli luokse väsyneen.
Kosketti hiljaa posken nukkaa
silitti hellästi hopeista tukkaa.
Nosti siivilleen ei turvaan,
tähtien taa luo Jumalan Kaikkivaltiaan.

~*~*~*~*~*~

Sinä aina muistit ja huolta kannoit,
et paljon pyytänyt vaan kaikkesi annoit.

~*~*~*~*~*~

Oli Sinulla sydän lämmin ja hellä,
oli siellä paikka meillä jokaisella.
Paljon et pyytänyt, kaikkesi annoit,
meitä muistit ja huolta kannoit.
Muistosi kaunis voimaa antaa,
surun raskaan hiljaa kantaa.

~*~*~*~*~*~

Sun kuvas, äitini kultainen,
mä kätken pohjahan sydämen.
Elon polkuja täällä kulkeissain
sua muistelen siunaten, rakastain.

~*~*~*~*~*~

Sammui loiste silmien valon,
taukosi sykintä sydämen jalon.
Näin katkesi side viimeinen,
kotimme turvaisan lapsuuden.
Et pyytänyt mitään, vaan kaikkesi annoit
ja onnestamme ain huolta kannoit.
Nyt sinestä taivaan pyhän,
matkaamme seuraat yhä.
Meille muistot kauniit jäljellä on,
kaipaus suuri sammumaton.

~*~*~*~*~*~

Lähti lentoon enkeli taivaan,
tuli luokse väsyneen, sairaan.
Kosketti hiljaa posken nukkaa,
silitti hellästi hopeista tukkaa.
Syliinsä kietoi siivillään
kuiskasi hiljaa - lähdetään.

~*~*~*~*~*~

Anna rauha käsille,
jotka ovat askareistaan vaipuneet,
silmille, jotka ovat sulkeutuneet.
Anna rauha, joka yhdistää
poisnukkuneen ja meidät,
jotka vielä vaellamme täällä.
Anna rauha, joka käy yli
kaiken ymmärryksen,
Sinun rauhasi anna hänelle ja meille.

~*~*~*~*~*~

Maahan valkeaan uuteen
viimeinen venhe vie,
lempeään hiljaisuuteen
kulkijan päättyy tie.

~*~*~*~*~*~

Tähtikirkkaan taivaan alla
muistamme hymysi, äiti.
Opetit uskoa, tyytyväisyyttä
mieleemme jää se aina.
Jäi muisto niin kaunis ja kallis meille
hyvän sydämen siunaus elomme teille.

~*~*~*~*~*~

Olen siirtynyt
rauhaan lempeään
silti teidän olen,
lähellenne jään.
Tallentakaa menneen
parhaat muistot,
muiden olla antakaa.
Kuin ennen voimissain
te minut muistakaa.
- Aila Meriluoto -

~*~*~*~*~*~

Niin pysyvät nyt usko, toivo ja
rakkaus nämä kolme, mutta
suurin niistä on rakkaus.
(1 KOR 13:113)

~*~*~*~*~*~

Humise hellien lempeä tuuli
nyt rakkaan lähtijän yllä.
Hänen on lepo,
hänen on rauha,
hänen on hyvä olla.

~*~*~*~*~*~

Niin äkkiä hiljeni
sydämes kallis
lepää kätes
aina apuun valmis.
Jäi tutut polut,
koivut pihamaan
sekä kättes jäljet
sinusta muistuttamaan.

~*~*~*~*~*~

Sun kuvasi
äitimme kultainen
me kätkemme
pohjahan sydämen.
Elon polkuja
orpointa kulkiessamme
sua muistamme
rakkaimpamme.

~*~*~*~*~*~

Kun kasvaa maailman näkyviin
ja tekee pesää päänsä päälle
joskus lentää sinne
ja se on kevyt tai ui ilmassa.

~*~*~*~*~*~

Jäi muisto niin kaunis ja kallis meille,
hyvän sydämen siunaus elon teille.
Kädet rakkaat vuoksemme uurastaneet,
lepoon hiljaiseen ovat vaipuneet.
Sinä ansaitset kiitoksen kaikkein kauneimman,
ikilevon pyhän ja rauhaisan.

~*~*~*~*~*~

On viestejä, joita ei uskoa vois,
kaiken ennallaan vain jatkuvan sois.

~*~*~*~*~*~

Kiitos äiti hoivasta lapsuuden,
kiitos päivistä nuoruuden,
rakkaudesta minkä annoit meille,
ohjasit askelta hyvän teille,
annoit eestämme parhaintas,
jäi ahkera työsi ohjeeksi meille.

~*~*~*~*~*~

Äiti kultaisin pois on nukkunut.
Mummi rakkain taivaaseen muuttanut.
Muistoissa tulet kanssamme kulkemaan.

~*~*~*~*~*~

Sinä rakastit isänmaata,
kotiseutua luontoa sen.
Sinä kylvit, niitit,
kynnit työn iloa tuntien.
Kunnes kultainen viljapelto
valmistui korjuuseen,
ja Taivaan Isä kutsui luokseen
maamiehen paljon uurastaneen.

~*~*~*~*~*~

Olet tähti taivaalla, olet kuiskaus tuulessa. Elät aina sydämmessäni.

~*~*~*~*~*~

Kun aamu saapui, niin matka päättyi
ja uneen uuvutti väsyneen.
Ei tunnu tuska, ei vaiva mainen,
on rauha sydämessä nukkuneen.

~*~*~*~*~*~

Me näimme sun hiljaa hiipuvan
ja elämän liekin sammuvan.
Sinä lähdit hiljaa luotamme pois
kun kynttilän liekki sammunut ois.
Suru raskas tänne jääneen on kantaa
kun hennois ei luotansa rakkainta antaa
vaan vielä toisemme kohtaamme kerran
kodissa taivaan luona Herran.

~*~*~*~*~*~

Me näimme sun hiljaa hiipuvan
ja elämän liekin sammuvan.
Sinä lähdit hiljaa luotamme pois
kun kynttilän liekki sammunut ois.

~*~*~*~*~*~

Vaikka puhdasta kultaa sydän ois,
se kuitenkin uupuu ja sammuu pois.
Vain muistot ja rakkaus jäljelle jää.

~*~*~*~*~*~

Kiitos yhteisistä päivistä lapsuuden,
kiitos vuosista jälkeen sen
Sinua kaipaan aina, veli kultainen.

~*~*~*~*~*~

Taas kuljen tyhjää hiekkarantaa yksin vaan.
Pois rannan päivä laskee taas yön tyhjän saan.
Pois rannan tuuli jälkes vei.
Hän kauas lähti, koskaan enää saavu ei.
Sun kanssas päivät kauneimmat viettää sain.
Vain meille hiekka hehkui, aallot lauloi vain.
Sun kanssas ihmeet rannan näin.
On polte kuuman hiekan aina sydämessäin.

~*~*~*~*~*~

Side viimeinen
kotiimme lapsuuden
katkesi hiljaa sammuen.
Sinulle kiitokset kauneimmat
tahdomme antaa,
sinut rinnalle äidin
nukkumaan kantaa.

~*~*~*~*~*~

Herra, kädelläsi
uneen painan pään,
kutsut ystäväsi lepäämään.
Käsi minut kantaa uuteen elämään,
ikirauhan antaa, valoon jään.
- Pekka Simojoki -

~*~*~*~*~*~

Nyt jätän mä kodin tutun,
polut, linnut, pihamaan.
Pois riisun arkinutun,
ja uuden puvun saan.
Mä olen jo kypsää viljaa,
pois pyyhi kyyneleet.
Mä poistun kodista hiljaa,
on eessäni tyynet veet.

~*~*~*~*~*~

Sydän sammuu,
rakkaus jää.
Muistojen tähdet kimmeltää.

~*~*~*~*~*~

Murtuu elon siteet, kaikki häviää.
Muiston kauniit kiteet vain pysyviksi jää.

~*~*~*~*~*~

Autiolla rannalla käy tuuli, eikä se ole enää entisensä.

~*~*~*~*~*~

Niin lähdit, enkeli kultainen,
luo taivaan omien enkelten.

~*~*~*~*~*~

Olit niinkuin tähdenlento,
lapsukainen, pieni hento.
Valon loit sä kotihimme,
ikikaipuun sydämiimme.

~*~*~*~*~*~

Täällä on kuin kukkasella
elo lyhyt meillä,
siellä ilo loppumaton niinkuin enkeleillä.

~*~*~*~*~*~

Vaikene sydän, kuuntele hiljaa, on kuolema niittänyt kalleinta viljaa.

~*~*~*~*~*~

Vaan ylitse kaikkien kyynelten
tuhat muistoa meitä lohduttaa.
Ne tallessa päivien menneiden,
tuhat muistoa kultaakin kalliimpaa.

~*~*~*~*~*~

Sinä siellä, minä täällä,
niin kaukana,
kuiskauksen päässä toisistamme.

~*~*~*~*~*~

Et  ole ikiunessa, et ole poissa,
olet tuhat tuulta puistikossa,
olet valon välke aallokossa,
olet timatti hankien loistossa.

Et jättänyt meitä, et ole vaiti,
olet lintujen laulu taivaalla,
olet kuiskaus viljapellolla,
olet henkäys rakkaasi poskella.

~*~*~*~*~*~

Suo anteeksi, ________ ,
kyyneleet nää, ne rakkautta on ja ikävää.

~*~*~*~*~*~

Minne meri ja taivas kantaa, minne aalto ja tuuli käy.
Siellä nouseva aurinko hohtaa ja lempeän rauhan antaa.

~*~*~*~*~*~

Niin äkkiä päivä sammua voi, ei kohtalon kello edeltä soi.
Sydän itkee kaipuuta ikävää, enää muiston helmet kimmeltää.

~*~*~*~*~*~

On raskasta luopua rakkaimmastaan, vaikka tietää: hetkeksi ainoastaan.

~*~*~*~*~*~

Kauniit olivat onnemme päivät, kauniit muistot jäljelle jäivät.

~*~*~*~*~*~

Taivaan Isän sylissä jokainen saa levätä.

~*~*~*~*~*~

Siellä missä nyt olet kukkii kaunein maa. Siellä tuuli lempein puhaltaa.

~*~*~*~*~*~

Nyt olen vapaa ja mukana tuulen,
saan kulkea rajalla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden, olen pilven lento,
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa vaan luoksenne saavun
ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä.

~*~*~*~*~*~

Me muistamme katseesi kirkkahan, me muistamme hymysi hyvän.
Jätit meille muiston niin valoisan,
kauniin, rakkaan ja syvän.

~*~*~*~*~*~

Oli sulla sydän niin lämmin ja hellä.
Oli siellä paikka meillä jokaisella.
Muistot kauniit voimaa antaa.
Surun raskaan hiljaa kantaa.

~*~*~*~*~*~

Hän lähti, mutt' on vielä lähellämme
tuhansin sitein meihin liittyen,
ja kotiin ja liki sydäntemme
jäi kaiku askelien rakkaitten.

~*~*~*~*~*~

Soita tuuli ikävämme,
uni kaunis anna mummollemme.

~*~*~*~*~*~

On paikkasi tyhjä,
surumme syvä,
mutta tiedämme siellä
sinun on olla hyvä.

~*~*~*~*~*~

Sinut saatan rannalle ihanan maan,
jään sinua kyynelin kaipaamaan.

~*~*~*~*~*~

Jokainen lähtö voi olla viimeinen,
jokainen hyvästijättö ikuinen.

~*~*~*~*~*~

Surun ja kyynelten lävitse loistavat onnellisten muistojen kultaiset säteet.

~*~*~*~*~*~

Aamuruskosta iltaruskoon
kulkija elämän taivaltaa.
Määränpäähän saapuessaan
uneen rauhaisaan vaipua saa.

~*~*~*~*~*~

Niin väsyneenä loppumatkan kuljit,
sairaus voimasi vei.
Nuku rauhassa kaunista unta,
muistosi koskaan unhoitu ei.

~*~*~*~*~*~

Ovat ahkerat kädet rauenneet
ja päätyneet arkiset askareet.
Me katsomme jälkeen kättesi töiden,
Muistosi kaunis voimaa antaa,
surun raskaan hiljaa kantaa.

~*~*~*~*~*~

Oi Taivaan Isä rakkahin,
lepo lempeä hänelle anna.
Käsivarsin hellin ja turvallisin,
ikirauhaan luoksesi kanna.

~*~*~*~*~*~

Emme pyytäneet luojalta päiviä lisää,
vaan yhdessä kutsuimme Taivaan Isää.
Ota rakkaamme syliisi, taivaaseen kanna,
käsin hellin peittele, levätä anna.

~*~*~*~*~*~

Muistelemalla, ei kyynelillä,
tulee kunnioittaa sitä,
joka on mennyt pois.
- Krystostomus -

~*~*~*~*~*~

Tuonen lehto, öinen lehto,
siell' on hieno hitakehto.
Sinnepä lapseni saatan.

~*~*~*~*~*~

Pysähtyi sydämes pursi
rauhan vienoille vesille,
armon auringon sylihin.

~*~*~*~*~*~

Olet lähellä pappani mun,
tähtiin kun katson, näen sun.

~*~*~*~*~*~

Ei hyvästijättö ole tää,
et pois ole mennyt,
vaikka emme sinua nää.
Olet onnemme, tuskamme
jakanut ain’
siksi sanomme kuten
ennenkin vain:
“Hyvää matkaa!

~*~*~*~*~*~

Ei lähtöäs todeksi uskoa vois,
sait äkkiä kutsun luotamme pois.
Näin saapui suru ilmoittamatta,
katkesi elämä odottamatta.
Vain muistot ja rakkaus jäljellä on.
Ja kaipuu niin pohjaton.

~*~*~*~*~*~

Ei mikään voi kuolla, ei kukat, ei tuuli,
ei rakkaus kuolla voi.
Ohi polku vain kulkee ja kukat jää taakse
ja muualla tuuli soi.
- Aila Meriluoto -

~*~*~*~*~*~

Emme nähneet kun silmäsi sulkeutui,
emme hyvästejä sanoa saaneet.
Ei täältä kauniimmin lähteä vois,
kuin hiljaa nukkua pois.

~*~*~*~*~*~

Tuli enkeli taivaasta vuoteesi luo
ja kuiskasi Sinulle hiljaa
lähde kanssani Taivaan Isän luo,
sillä olethan jo kypsää viljaa...

~*~*~*~*~*~

Äiti rakkain pois
on nukkunut
mummu kultainen
taivaaseen muuttanut.
Saimme silittää päätä
puristaa kättä
edessä hyvästit - väistämättä.
Saatoimme sinut
uneen rauhaisaan
isän vierelle nukkumaan.

~*~*~*~*~*~

Olet saapunut rannalle
rauhan maan, muistoissa
tulet kanssamme kulkemaan.

~*~*~*~*~*~

Emme unohda muistoas,
kaunista, hyvää.
Viimeinen leposi olkoon
rauhaisaa, syvää.

~*~*~*~*~*~

Hetket hiljaiset jälkeesi jäivät,
kullaten muistojen kirkkaimmat päivät.

~*~*~*~*~*~

Hyvän, iloisen ihmisen muisto,
miten mieltä se lämmittää.
Miten aina sen soinnusta
sieluun sävel pieni soimaan jää.

~*~*~*~*~*~

Hän äsken oli täällä.
Istuimme vierekkäin
ja kädet, silmät, hiukset
nuo tutut siinä näin.

Hän äsken oli täällä
kuin aina ennenkin.
Puhuimme niitä näitä.
Niin häntä rakastin.

Hän äsken oli täällä.
Jäi varjo ikkunaan.
Nyt kaikkialta etsin
vain hänen kasvojaan."

~*~*~*~*~*~

"… ja minä lähden.
Mutta linnut jäävät tänne
ja laulavat,
ja minun puutarhani jää, vihreä puu ja kaivo."
- J.R.Jiménez -

~*~*~*~*~*~

Jonain päivänä tuuli vie pilvet,
aurinko tulee esiin.
Jonain päivänä surumme on
kevyempi kantaa.

~*~*~*~*~*~

Ikikirkkaus polkusi valaisee,
kun on saapunut matkan pää.
Mikä kauneinta oli,
se muistoksi jää.

~*~*~*~*~*~

Aamuruskosta iltaruskoon
kulkija elämän taivaltaa.
Määränpäähän saapuessaan
uneen rauhaisaan vaipua saa.

~*~*~*~*~*~

Hetkenä aamun hiljaisen
tui luoksesi rauha ikuinen.
On hiljaisuus ja suru sanaton,
mut' tiedämme
sun hyvä olla on.

~*~*~*~*~*~

Voimasi uupui,
olit väsynyt niin
me katsoimme silmiisi
sammuviin toivotimme;
isä rakas, hyvää matkaa.
Sun täytyy tästä yksin jatkaa.
Mut seurana sulla on
enkeleitä, me hyvästelemme
- silmissä kyyneleitä.

~*~*~*~*~*~

Jäi ahkera työsi muistoksi meille,
hyvän sydämes ohjeet elämän teille.
Sä aina muistit ja huolta kannoit,
et paljon pyytänyt, vaan kaikkesi annoit.

~*~*~*~*~*~

Jäivät kukat kukkimaan
jäivät linnut laulamaan,
sinä yksin ystäväni lähdit.

~*~*~*~*~*~

Kun muistelemme yhteisiä teitä,
kuinka sä ahkeroit, rakastit meitä.
Ei kaipuuta sanat, kukkaset peitä,
on sydän, silmät täynnä kyyneleitä.

~*~*~*~*~*~

Kun suru häipyy,
tulevat muistot.
Ja jokainen niistä
koskee yksitellen.

~*~*~*~*~*~

Lähdit niin hiljaa,
että aamu vain kuuli.
Sylissään matkalla
sinut kantoi tuuli.
Mutt’ sydämiimme
läpi elämän
jätit muistosi
niin lämpimän.

~*~*~*~*~*~

Me emme itke niitä päiviä,
jotka ovat menneet,
vaan olemme onnellisia,
että ne ovat olleet.

~*~*~*~*~*~

Me lähdemme tästä elämästä,
emmekä kuitenkaan lähde.
Me elämme edelleen kaikessa,
mitä olemme tehneet.
Kaikki, mitä olemme ajatelleet,
sanoneet ja olleet,
jää elämään ja valaisemaan toisten tietä.
Me kuolemme, emmekä kuitenkaan kuole,
vaan elämme niiden sydämissä,
jotka ovat rakastaneet meitä.

~*~*~*~*~*~

Muistoista aika rakentaa
lohdutuksen.

~*~*~*~*~*~

Nuku huminaan metsien.
Nuku tuoksuun ikuisen kesän.

~*~*~*~*~*~

On aika hiljaa kiittää ja kättä puristaa,
pian meidät yhteen liittää vain muistojemme maa.
Jäi jälki sydämiimme, jälki unelmiin.
Sulle lausumme nyt näkemiin.

~*~*~*~*~*~

On koti niin tyhjä ja hiljainen,
on murhe niin raskas kantaa.
Ei kuulu sun äänesi rakkahin,
sydän itkien hiljaa kaipaa.

~*~*~*~*~*~

Rakas ystävä
ei koskaan kuole.
Hän elää ajatuksissamme,
sydämissämme, muistoissamme.

~*~*~*~*~*~

Sua huudan tuhannesti -
pois ootko kokonaan?
Ei – jotain ikuisesti
sinusta pitää saan.

Jää jäljelle ees hiven
sinusta: muistos jää.
Kuin kalliin jalokiven
sen tahdon säilyttää."
– Kaarlo Sarkia -

~*~*~*~*~*~

Taivaan linnut, tuulet maan
seuraksesi sinne saat.
Kipua sä tunne et,
hiljaisuutta kuuntelet."
"Enkeli hiljaa vierellä kulki,
tarttui käteen silmät sulki,
syliinsä kietoi siivillään.
Kuiskasi hiljaa – lähdetään.

~*~*~*~*~*~

Koskaan ei tiedä
onko aikaa paljon tai vähän,
yht'äkkiä se päättyi tähän,
kun sammui sydän
äidin kultaisen.
On aika surun hiljaisen.
Lepää äiti rauhassa.

~*~*~*~*~*~

Ahkeran ihmisen muisto
niin paljosta kertoa voi.
Se kertoo kaikesta siitä,
mi elämä aateloi.
Siitä kertovat tuhannet tunnit,
työn ääressä vierineet ja
kevyet taikka raskaat
ja vaienneet askeleet.

~*~*~*~*~*~

Anna rauha silmille,
jotka ovat sulkeutuneet lepoon.
Anna rauha,
joka yhdistää poisnukkuneen ja meidät,
jotka vielä vaellamme täällä.

~*~*~*~*~*~

Askel hiljenee – seisahtuu,
liekki hiipuu – sammuu.
On kiitoksen ja jäähyväisten aika.

~*~*~*~*~*~

Aurinko laskee, jo pitenee varjot.
Aika on eron ja jäähyväisten.
Poissa on ystävä kallehin.
– Kari Rydman -

~*~*~*~*~*~

Ei kauniimmin täältä lähteä vois,
kuin nukkua, nukkua hiljaa pois.

~*~*~*~*~*~

Ei kipua, ei vaivaa enää,
olet saapunut rannalle
rauhan maan.
Muistoissa – vaikka nyt poissa,
tulet kanssamme kulkemaan.

~*~*~*~*~*~

Ei kuulu askeleet rakkaimman,
tupa tyhjänä tyhjyyttä huokaa.
Tuli aikasi täältä lähteä pois,
minä yksin tänne suremaan jäin.

~*~*~*~*~*~

Ei läheinen arvaa, ei silmä nää
miten lähellä on määränpää.
Joka päivä voi olla viimeinen,
joka hyvästijättö ikuinen.

~*~*~*~*~*~

Ei lähtöäs todeksi uskoa vois,
niin äkisti lähdit sä luotamme pois.
Vain muistot ja rakkaus jäljellä on,
vain kaipaus suuri ja sammumaton.

~*~*~*~*~*~

Ei mahdu se asia sanoihin,
ei lauseisiin, ei kyyneliin,
miten paljon sä meille merkitset.
On kuvasi piirtynyt sydämiin,
sinä ansaitset parhaimmat kiitokset.

Kaikki opetus elämästä
mikä sinulta saatu on,
on sisältö enemmästä
se rakkaus pyyteetön.

Siksi lausumme kiitoksen sulle
kaikesta mitä annoit meille.
Vain muistot ja rakkaus lohduttaa,
olkoon leposi rauhaisaa.

~*~*~*~*~*~

Ei suurempaa rakkautta,
ei lujempaa ystävyyttä,
ei lämpimämpää syliä -
jäljelle jäi suunnaton kaipaus.

~*~*~*~*~*~

Ei syki enää sydän lämpöinen,
on poissa rakas, läheinen.
Kuvasi kultaisen suljemme,
kätköihin sydämen.

~*~*~*~*~*~

Ei syvemmin suru voi koskettaa,
käsi rakkaimman kädestä raukeaa.
Syki ei sydän lämpöinen,
on poissa rakas läheinen.

~*~*~*~*~*~

Ei yllättäin, äkkiä kuitenkin,
hiljeni sydän rakkahin.
Jäi vain tuska ja kaipuu sanaton,
mut tiedämme sun hyvä olla on.

~*~*~*~*~*~

Elit ahkeran elämän,
jätit muiston,
kauniin, lämpimän.

~*~*~*~*~*~

Elo mainen kun iltaan raukes,
oli tyyntä ja rauhaisaa niin.
Joku portti vaan hiljaa aukes
ja se iäksi suljettiin.

~*~*~*~*~*~

Elonpäivä iltaan kallistuu,
sato kypsä maahan painautuu,
taipuu täysinäinen tähkäpää,
työ ja muistot jälkeen jää.

~*~*~*~*~*~

Elon päivä jo iltaan ehti,
pois painui se verkalleen.
Elon kirjan viimeinen lehti
näin kääntyi hiljalleen.

~*~*~*~*~*~

Elos tuskat häipyy usvain taa,
nuku iäisyyden unta rauhaisaa.

~*~*~*~*~*~

Et palannut niinkuin toivomme oli,
et tullut luoksemme enää.
Vaikka aika suruumme lohtua tois,
ei tyhjyyttä koskaan se poistaa vois.

~*~*~*~*~*~

Hiljaa voimat uupui,
lähdön hetki läheni.
Väistyi vaiva, tuli rauha,
uni, kaunis, ikuinen.

~*~*~*~*~*~

Hiljaisuuden äärelle
sä miksi käyt näin varhain.
Ain’ sydämissäin sinusta
säilyy muisto parhain.

~*~*~*~*~*~

Hiljeni askel elontiellä,
uuvuit kun sairaus voimasi vei.
Nukkuos rauhassa kauneinta unta,
muistosi koskaan unhoitu ei.

~*~*~*~*~*~

Hiljennyt on sydän kallis,
sammunut on katse hyvä,
lepää käsi apuun valmis,
meille jää vain suru syvä.

~*~*~*~*~*~

Hän lähti, mutt’ on vielä
lähellämme tuhansin sitein
meihin liittyen ja kotihin
ja liki sydäntämme jäi
kaiku askelten rakkaiden.
- Eino Leino -

~*~*~*~*~*~

Joka hetkestä menneestä kiittäen
me muistamme sinua kaivaten.

~*~*~*~*~*~

Jokainen yksinään
maan sydämellä
auringonsäteen lävistämänä:
ja äkkiä on ilta.
- Salvatore Quasimodo -

~*~*~*~*~*~

Jonain päivänä tuuli vie pilvet,
aurinko tulee esiin.
Jonain päivänä surumme on
kevyempi kantaa.

~*~*~*~*~*~

Jossain kirkkauden maassa kuljen.
Taakka hateita ei paina,
se on poissa.
Kukkaportit avaan,
suljen.
Hengittelen ilmaa,
kevyttä kuin tuuli.
Joka puu on ystäväni,
hymyhuuli.
Itkenkö?
Enhän toki – ihanassa maassa.
- Einari Vuorela -

~*~*~*~*~*~

Jäi ahkera työsi muistoksi meille,
hyvän sydämes ohjeet elämän teille.
Sä aina muistit ja huolta kannoit,
et paljon pyytänyt, vaan kaikkesi annoit.

~*~*~*~*~*~

Jäi jälkeesi kaipuu -
jäi sanaton suru.

~*~*~*~*~*~

Jäi jälkeesi mökkipiha hiljainen,
sen puut ja pensaat lintuineen.
Me katsomme jälkiä kättesi töiden,
kiittäen, kaivaten, ikävöiden.

~*~*~*~*~*~

Jäi tyhjäksi polkumme kotimme tiellä,
voi miten toivoimme sinun toipuvan vielä,
mutta et jaksanut enää kestää,
sun lähtöäs emme voineet estää.

~*~*~*~*~*~

Jätit meille muiston valoisan,
niin kauniin, rakkaan ja hyvän.

~*~*~*~*~*~

Jäämme kiitoksin kaipaamaan,
vaalimaan lämmintä muistoas ainiaan.

~*~*~*~*~*~

Kaikk´ on niin hiljaa mun ympärilläin,
kaikk´ on niin hellää ja hyvää.
Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin
ja tuoksuvat rauhaa syvää.
– Eino Leino -

~*~*~*~*~*~

Kaipaa tuttu polku,
rakkaan jalan astuntaa.
Tuuli kotipuissa nyyhkii,
valittaa.

~*~*~*~*~*~

Katson ulos, illansuu
mustaan vaippaan vaipuu.
Metsä ruskoon kuvastuu
tyynenä kuin kaipuu.
– Arvid Lydecken -

~*~*~*~*~*~

Kauneimmat muistot jälkeesi jäivät,
niillä on ikuinen sija sydämessäin.
Ne eivät kuihdu, ne kukkivat vain
ja säilyvät muistoissa ainiaan.

~*~*~*~*~*~

Kauniina nauhana vuosien päivät,
helmenä jokainen muistoksi jäivät.
Elämän päivien ketju on kallis,
helmist’ ei yhdenkään kadota sallis.

~*~*~*~*~*~

Kauniit muistot eivät koskaan kuole,
eivätkä milloinkaan jätä yksin.

~*~*~*~*~*~

Kesäpaikan ranta niin hiljainen,
turhaan odottaa tuttua kulkijaa.
On kalamiehen kädet rauenneet,
katse järvelle sammunut on.

~*~*~*~*~*~

Kiitokseni kauneimmat,
sanon rakkaani sulle.

~*~*~*~*~*~

Kiitos yhteisistä vuosistamme.
Rakkaus ei koskaan katoa.

~*~*~*~*~*~

Kohtalon kellot ei edeltä soi,
sen eestä kukaan ei väistyä voi.
Sinun paikkasi tyhjääkin tyhjempi on,
ja surumme suuri ja loppumaton.

~*~*~*~*~*~

Koskaan ei tiedä,
onko aikaa paljon vai vähän.
Yhtäkkiä vain huomaa,
se päättyi tähän.
Kun sammui sydän läheisen,
on aika surun hiljaisen.

~*~*~*~*~*~

Kotiin valkeaan uuteen
viimeinen venhe vie.
Lempeään hiljaisuuteen
kulkijan päättyy tie.

~*~*~*~*~*~

Kuinka ihanaa on lepo,
kun päivä on loppu.
Kuinka ihanaa on nukahtaa,
kun voimat on poissa.

~*~*~*~*~*~

Kuljemme nyt kuunnellen,
on poissa jotain hyvää.
Tätä emme tavoita katsellen,
vaan tunnemme kaipuuta syvää.

~*~*~*~*~*~

Kun aamu saapui,
niin matka päättyi
ja uneen vaivutti väsyneen.
Ei tunnu tuska,
ei vaivaa mainen,
on rauha sydämessä,
nukkuneen.

~*~*~*~*~*~

Kun hän oli kuollut,
laskettiin hänet maan sisään
kasvamaan kukkia,
perhosten leikitellen lentää.
Hän oli niin kevyt.
Maa tuskin tunsi hänen painoaan.
Miten paljon tuskaa tarvittiin,
kunnes hän oli niin kevyt.
-Bertolt Brecht -

~*~*~*~*~*~

Kun istun sinun vierellesi
en kysy enkä vastaa,
sillä tiedät jo,
että pisaraakaan ei puutu.
Olen kotona, riisun saappaani,
olen pilven painoinen.
- Tommy Taberman -

~*~*~*~*~*~

Kun loistat tähtenä iltataivaan,
niin näethän meidät päällä maan.
Me täällä alhaalla hiljaa aivan,
sun tähteäs kirkasta seurataan.

~*~*~*~*~*~

Kun pitkän elämän elää saa,
voi rauhassa uneen nukahtaa.
Kun kaikki on valmista,
tehty työ,
on edessä rauhaisa yö.

~*~*~*~*~*~

Kun yhdessä matkaan lähdettiin,
oli nuoruuden kultainen aika.
Vuodet vierivät yhdessä kuljettiin,
me tyynet ja surut voitettiin.
Sinä ensiksi saavutit määränpään,
minä hetkeksi vielä tänne jään.
Sinua kaivaten, matkasta kiittäen.

~*~*~*~*~*~

Kuvasi kultaisen suljemme
kätköihin sydämen.

 ~*~*~*~*~*~

Kädet ahkerat paljon uurastaneet
lepoon viimeiseen ovat nyt vaipuneet.

~*~*~*~*~*~

Laula laulua, öinen lintu,
pisara maahan, illan kaste.
Nukuta minua, tumma nurmi,
keinuta uniin koivikon latvus.

~*~*~*~*~*~

Lempeästi nukuit pois
muistosi kaunis elää.

~*~*~*~*~*~

Lepää rauhassa puoliso hellä,
suru raskas on sydämellä.

~*~*~*~*~*~

Loppui vaivat, tuli rauha,
uni kaunis, ikuinen.

~*~*~*~*~*~

Luonto on antanut
meille lyhyen elämän.
Mutta hyvin käytetyn elämän
muisto on ikuinen.

~*~*~*~*~*~

Luotamme olet poissa,
mutta et sydämistämme.

~*~*~*~*~*~

Lähdit niin hiljaa,
että aamu vain kuuli.
Sylissään matkalla
sinut kantoi tuuli.
Mutt’ sydämiimme
läpi elämän
jätit muistosi
niin lämpimän.

~*~*~*~*~*~

Lähdön hetki on tässä.
Voi hyvin, edeltä mennyt.
Tervehdi puolestamme
maailmankaikkeutta.
Lepo ja rauha
ympäröiköön sinut.
– Eeva Kilpi -

~*~*~*~*~*~

Me kuljimme yhteistä taivalta,
pienen kappaleen maista matkaa.
Sinä saavutit sataman rauhaisan,
minä yksin saan tietäni jatkaa.

~*~*~*~*~*~

Me olemme niin kuin uni
ja niin kuin ruoho maan,
joka aamulla puhkee kukkaan
ja ehtoolla leikataan.
-Mika Waltari -

~*~*~*~*~*~

Meri tyyntyy, varjot pitenee,
rauhan ranta lähenee -
vene hiljaa satamaan saapuu.

~*~*~*~*~*~

Me yhdessä elomme polkuja,
hyvin nuoresta asti teimme.
Ja halki elämän aallokon,
yhteistä purttamme veimme.
Tuli päiviä kirkkaita onnellisia,
tuli päiviä tuskan täyttämiä.
Nämä kaikki nyt muistoissa
yhteen liittäen,
sinua rakas kaivaten,
matkasta kiittäen.

~*~*~*~*~*~

Meitä rakasti sydän
jalompi kultaa.

~*~*~*~*~*~

Me lähdemme tästä elämästä,
emmekä kuitenkaan lähde.
Me elämme edelleen kaikessa,
mitä olemme tehneet.
Kaikki, mitä olemme ajatelleet,
sanoneet ja olleet,
jää elämään ja valaisemaan toisten tietä.
Me kuolemme, emmekä kuitenkaan kuole,
vaan elämme niiden sydämissä,
jotka ovat rakasteneet meitä.

~*~*~*~*~*~

Me muistamme silmäsi kirkkahat,
me muistamme muistosi hyvän.
Jätit meille muiston niin valoisan,
niin kauniin, rakkaan ja syvän.

~*~*~*~*~*~

Me tiesimme lähtösi lähenevän,
näimme voimasi vähenevän.
Muisto kaunis vie eteenpäin meitä,
vaik’ on sydän, silmät, täynnä kyyneleitä.

~*~*~*~*~*~

Miten paljon on hellyyttä kädessä,
joka vilkuttaa jäähyväisiksi.

~*~*~*~*~*~

Muistoa ei voi haudata,
sitä ei voi piilottaa tuhkaan eikä maahan.
Se elää linnun laulussa, kukan tuoksussa
ja tuulen huminassa.

~*~*~*~*~*~

Muistosi on kylvetty
sydämiimme
ja siellä se on alati läsnä
kunnioitettuna, hellittynä.
Eikä sinulta mikään
ota enää mitään pois.
- Eeva Kilpi -

~*~*~*~*~*~

Mökin rantoja laineet huuhtelee,
puut hiljaa kuiskii ja kuuntelee.
Ei saavu soutaja venheelleen,
ei lähde järvelle verkoilleen.
Tuli sulle nyt vuoro lähteä pois,
juuri kun kevät kaunein ollut ois.
Niin hiljaa kuiskaamme sulle,
sua unhoita koskaan emme.

~*~*~*~*~*~

Niin katkee elämä odottamatta,
niin saapuu murhe ilmoittamatta.

~*~*~*~*~*~

Niin lyhyt oli onnemme latu,
niin kaunis kuin kaunehin satu.
Vain muistot ja rakkaus jäljellä on
ja kaipaus sammumaton.

~*~*~*~*~*~

Niin tuntuu kuin päivä maillaan ois,
kun Sinut vietiin meiltä pois.

~*~*~*~*~*~

Niin väsyneenä loppumatkan kuljit,
uneen rauhaisaan sä silmät suljit.
On hiljaisuus ja suru sanaton,
mutt’ tiedämme  –  sun hyvä olla on.

~*~*~*~*~*~

Niin äkkiä päivä sammua voi,
ei kohtalon kello edeltä soi.
Sydän itkee kaipuuta, ikävää,
muistojen helmet kimmeltää.

~*~*~*~*~*~

Niin äkkiä voi eron hetki tulla,
hetkellä jota ei voi aavistaa.
Jää muisto meille elämän,
jää rakkaus, kiitollisuus.

~*~*~*~*~*~

Nuku huminaan metsien.
Nuku tuoksuun ikuisen kesän.

~*~*~*~*~*~

Nuku hyvin,
sydämissämme on asuntosi.

~*~*~*~*~*~

Nyt aikaa mennyttä katselen
ja polkua yhteistä muistelen.
Oli kukkia varrella polun sen,
ilon, onnen sekä myös murheiden.
Niistä kaikista sidon seppeleen,
Rakas, Sinua kiittäen, kaivaten.

~*~*~*~*~*~

Nyt jo levätä saa kädet ahkerat,
sydän uupunut lyömästä laannut.
Mitä teki hän matkalla elämän,
nyt sen kaiken on valmiiksi saanut.
Kääntyy aurinko pois ja
hiljalleen käy tummumaan saapuva ilta,
enää meidät toisiimme yhdistää
vain muistojemme kultainen silta.

~*~*~*~*~*~

Nyt olen vapaa ja mukana tuulen
saan kulkea rajalla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden, olen pilven lento,
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa, vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä.
- Vuokko Laatio -

~*~*~*~*~*~

Näkemiin, rakkaani
maailman tuuliin
Rakkaani näkemiin,
lennäthän uniini.
Hautaan sinut muistojen metsiin
ja peitän tähtisumuihin.
Kun sinä astut läpi vuosisatojen.
Piirrän nimes vuorenhuippuihin
ja kerron muuttolinnuille.
Enkä viereltäni löydä sinua.
Näkemiin rakkaani
viimeiseen aamuun
rakkaani näkemiin,
hiljaisille niityille.

~*~*~*~*~*~

Olen kulkenut pitkän matkaa
ja minua uuvuttaa,
talvisen taivaan tuulet,
minut mukaan ottakaa
ja hellästi kantakaa sinne,
missä väsynyt levätä saa.

~*~*~*~*~*~

Olet aina sydämissämme.

~*~*~*~*~*~

Oli kanssasi hyvä taivaltaa,
kättäsi viimeiseen asti pusertaa.
Me tiesimme lähtösi lähenevän,
näimme voimasi vähenevän.
Muisto kaunis vie eteenpäin meitä,
vaik’ on sydän, silmät täynnä kyyneleitä.

~*~*~*~*~*~

Olit aina mukana elämässämme,
nyt aarteena sydämissämme.

~*~*~*~*~*~

Olit kotimme kirkas tähti,
mi valoa siihen loi.
Sinun kanssasi paljon lähti,
mitä kukaan ei korvata voi.

~*~*~*~*~*~

On ajaton avaruus,
arjesta irronnut ikuisuus.
On rauha, hiljaisuus.

~*~*~*~*~*~

On hiljainen taivaanranta,
eikä lintujen laulu soi.
Ei kuoleman tarkoitusta
aina ymmärtää voi.

~*~*~*~*~*~

On hiljaisuus ja rajaton suru.
Mutta on myös loppumaton
rakkaus ja kiitollisuus.
Vaikka olet nyt poissa,
olet yhä lähellämme.
Sydämissämme kuljet aina.

~*~*~*~*~*~

On koti niin tyhjä ja hiljainen,
on murhe niin raskas kantaa.
Ei kuulu sun äänesi rakkahin,
sydän itkien hiljaa kaipaa.

~*~*~*~*~*~
On lepo jossakin,
särkymätön, syvä rauha.
– Saima Harmaja -

~*~*~*~*~*~

On vain kolme ääretöntä asiaa;
taivas tähtineen,
meri pisaroineen
ja sydän kyynelineen.

~*~*~*~*~*~

Pysähtyi sydämes pursi
rauhan vienoille vesille,
armon auringon sylihin.
– J.H. Erkko -

~*~*~*~*~*~

Päivä kun nousee, niin sammuvi tähti.
Ei se iäks sammu, ken elämästä lähti.
Nuku tähti helmassa päivän.
– Eino Leino -

~*~*~*~*~*~

Päivänä kauniin kesäisen,
hiljeni sydän kultainen.
Lähtösi vaikea kestää on,
surumme suuri ja sanaton.
Lohtuna muistot rakkaat.

~*~*~*~*~*~

Päättyi pitkä kaari elon,
väsynyt on saanut levon.
Nuku unta rauhaisaa.

~*~*~*~*~*~

Rakas ystävä
ei koskaan kuole.
Hän elää ajatuksissamme,
sydämissämme, muistoissamme.

~*~*~*~*~*~

Rakkaat lähtevät,
jää tyhjä tila muistojen asua.

~*~*~*~*~*~

Rakkaus on suurin,
se mahdu ei sanoihin, ei kyynelihin.

~*~*~*~*~*~

Rantapuut
riippuvat märkinä.
Sateen jälkeen
vedessä on mustien
pilvien välissä
auringon lätäköitä.
- Risto Rasa -

~*~*~*~*~*~

Saisipa jokainen lähteä näin:
kauniisti, hiljaa, yllättäin.
Mielessä muistot vuosien,
luonto on hellä ja
ihmeellinen.

~*~*~*~*~*~

Sammui loiste silmien valon,
taukosi sydän ihmisen jalon,
herposi käsi auttava, antava,
rakkaus kaikkien kuormia kantava.

~*~*~*~*~*~

Sen tiesi kesän aurinko,
sitä kuiski vieno tuuli
ja siinä pesää tehdessään
sen pihan linnut kuuli.
Se soi laulussa lintujen;
tää aamu on rakkaamme viimeinen.

~*~*~*~*~*~

Silmä sammuu;
nukahdat.
Uni ottaa syliin,
niin
hellii kasvot, raukeat
hyvään yöhön,
näkemiin.

~*~*~*~*~*~

Silmät alasluotuna,
ripsillä kyyneleet -
suru ikimuistoinen
etten mistään löydä
lohdutuksen sanaa.
– Lassi Nummi -

~*~*~*~*~*~

Sinut saatoin rannalle ihanan maan,
jään sinua kyynelin kaipaamaan.

~*~*~*~*~*~

Sinä teit minun eloni lauluksi
ja mun arkeni sunnuntaiksi,
sinä kylvit mun polkuni kukkihin
ja korpeni kotimaiksi.
Vain kaivata, kaivata voin.

~*~*~*~*~*~

Sitä mitä kaipaamme emme menetä koskaan.
Sitä jota rakastamme kaipaamme aina.
Emme menetä koskaan sitä mitä rakastamme.
Sitä jota rakastimme rakastamme aina.

~*~*~*~*~*~

Soi hiljaa kaipuun tuuli,
surun kannelta soitellen.
Elon kultaiset säikeet kutoen,
korukankaaksi muistojen.

~*~*~*~*~*~

Sun muistosi kallis ainiaan
jää kauniina mieliimme loistamaan.
Vaikk’ sydämes kultainen väsyi pois,
emme hyvyyttäs’, lämpöäs’
unhoittaa voi.

~*~*~*~*~*~

Suo surun hiljaa muuttua kauniiksi muistoiksi.

~*~*~*~*~*~

Surun rantaan
luo muistot valoaan.
Ei koskaan muistosi valoisa
jää meiltä unholaan.

~*~*~*~*~*~

Suru soittaa mielen
mustin koskettimin.

~*~*~*~*~*~
Suru suuri on sanaton,
syvin kaipaus on ääretön.

~*~*~*~*~*~

Suuri rakkaus ei tunne aikaa,
ei paikkaa,
ei unta eikä kuolemaa.

~*~*~*~*~*~

Sydämessä soi
laulu hiljainen ja sanaton.
Metsä hiljaa huminoi,
rakkaamme poissa on.

~*~*~*~*~*~

Sydän lämmin ei syki enää,
vaan muistosi kaunis iäti elää.

~*~*~*~*~*~

Syliini painoin,
hellästi saatoin.
Kättäsi puristin,
silmäsi suljin.
Rakkaani,
olet aina sydämessäni.

~*~*~*~*~*~

Taivaan linnut, tuulet maan
seuraksesi sinne saat.
Kipua sä tunne et,
hiljaisuutta kuuntelet.

~*~*~*~*~*~

Taival on päättynyt.
Aurinko on mennyt mailleen.
Kaikki on hyvin.

~*~*~*~*~*~

Tule luoksemme unissa illoin,
kun ikävä meillä on.
Pidä kädestä meitä silloin,
kun kaipuu on lohduton.

~*~*~*~*~*~

Tuli uupumus päivänä keväisen,
vei voimat ja unen antoi.
Se taittoi sukumme vanhimman,
pois rakkaamme lepoon kantoi.

~*~*~*~*~*~

Tuokion verran
saimme olla yhdessä
varmoina siitä,
että rakkautemme
kestää tuhannen vuotta.

~*~*~*~*~*~

Tuulet soittavat ikävää syvää.
Metsät henkivät muistoja kauniita.

~*~*~*~*~*~

Täällä Pohjantähden alla,
taivas täyttyy purppuralla,
siitä suojakseni peiton
minä itselleni saan.
– Turkka Malin -

~*~*~*~*~*~

Ummista silmäsi uupunut.
Tunne, tuskasi lähti.
Kun heräät unesta, kimmeltää
silmiisi aamutähti.

~*~*~*~*~*~

Vaan ylitse kaikkien kyynelten,
tuhat muistoa meitä lohduttaa.
Ne tallessa päivien menneiden,
tuhat muistoa kultaakin kalliimpaa.

~*~*~*~*~*~

Vaikka erkanee tiet päällä maan
jää jäljelle muistojen silta.
Sinut muistojen sillalla kohdata saan,
joka ikinen päivä ja ilta.

~*~*~*~*~*~

Vaikka tärkeintä on
teot, sanat, matkaanlähtijän,
niin muisto rakkaudesta
voi merkitä enemmän.

~*~*~*~*~*~

Vaikk ‘ lähtöäs tiesimme odottaa,
ero sinusta on niin vaikeaa.
Olit antava sydän ja auttava käsi.
Sinä muita säästit, et itseäsi.
Nyt vain muistosi kaunis voimaa antaa,
surun raskaan hiljaa kantaa.

~*~*~*~*~*~

Valon heijastus hohtaa surun läpi,
rakkaudesta, joka oli,
ja joka yhä on.

~*~*~*~*~*~

Väsyneenä silmät suljit,
siihen hiljaa nukahdit.
Yli rajan silloin kuljit,
rauhan rannan saavutit.

~*~*~*~*~*~

Yhä olet,
yhä meille elät.
Yhä muistot vielä puhuu.

~*~*~*~*~*~

Älä salpaa surua luotasi,
kun kaarisiltaa teet;
ei mikään kimalla kauniimmin
kuin puhtaat kyyneleet.

~*~*~*~*~*~

Ovat tyyntyneet elämän tuulet, on vain ikuisuus ja rauha.

~*~*~*~*~*~

On maa,
johon kaikki polut katoaa,
on rauhan maa.




Avainsanat:

osanotto suruun

Lahjoitus vähävaraisille

Lahjoitus vähävaraisille Haluatko auttaa vähävaraisia ? Auttaa voit monella eri tavalla: 1. Anna aikaasi Voit auttaa antamalla aikaasi ja t...