Äidille runo
Äidille runo. Löydä äidille kaunis runo tältä sivulta.
Mi‘ lempi kaikissa vaiheissamme, kuin enkel’ armias puolestamme.
Alati valvoo ja huolta kantaa, ei mitään vaadi, vaan kaiken antaa?
On joukossa ihmistunteiden,vain äidinrakkaus sellainen.
– Sakari Topelius –
~*~*~*~*~*~
Ei edes kukkakimpun tuoksu voi siihen riittää,
kun tahdon omaa äitiänyt kiittää.
~*~*~*~*~*~
Piirsin kuvan. Siihen silmät, jotka nauravat
ja suun joka hymyilee.
Piirsin korvat, jotka jaksavat kuunnella
ja sydämen, joka välittää.
Piirsin ihmisen,joka on minulle tärkeä.
Piirsin sinut, Äiti!
~*~*~*~*~*~
Kun joskus varjoon taivaltaa
ja loiste lämmin kaikkoaa,
niin äidin äänen jostain
kaukaa kuulen.
Se lohduttaen lausuu näin,
voi lapsein, katso valoon päin
sen loisteen huomaat ymmärtäin
käy hohde siivin myötätuuleen
Kai joskus tuntuu elo tää,
jää aivan ilman sävelmää,
sä etsi jälleen soinnut nää
ne lapsein löytävän sun luulen
Niin kaukaa takaa tähtien
mua ohjaa ääni lämpöinen
kai äidin silmät aina valvoo lastaan.
kun maailmalla samoaasua kenties joku rakastaa
pois lähde tyhjyys palajaa
on rakkaus äidin totta ainoastaan.
Äitini pienoinen
en sua mä nää, mut säilyvää
on rakkaus tääse sieluun jää
pois katoaa
yön musta maasun muistossa sen kirkastaa.
Unholaan et jääet jää, oi äiti milloinkaan.
~*~*~*~*~*~
Kukkia poimin, kukkia kannan,
kauneimmat niistä äidille annan!
~*~*~*~*~*~
Päivä äidin tänään on,
hän saa kaiken huomion,
laulun sekä puheenkin,
jopa pienen paketin.
Eniten hän ilahtuu,
koska kuiskaa pieni suu:
olet rakas minulle
sekä koko perheelle.
–Anna Pihlajaniemi–
~*~*~*~*~*~
Onnenlintu lentää kukkia
se kantaa äidille ihanalle
sylihin ne antaa.
~*~*~*~*~*~
Teillä maailman liukkahilla
äiti seuraa lastansa aatoksilla
ja eksyksissä kun harhailemme,
hän huutaa taivasta turvaksemme.
Oi äiti, siunattu on sun virkas!
Se murheen yössä on tähti kirkas
ja lohtu aikojen vaihteluissa
ja itsekkäiss’ elon taisteluissa.
Sun sydämeesi saa liittyä,
sen rakkaudesta saa lämmintä!
Sä, Herra, palkitse äidin vaivat!
Sun taimes hoitoa hältä saivat;
sun suuren lempesi kirkkaudesta
nään säteen äitini katsehesta.
–Sakari Topelius–
~*~*~*~*~*~
Käsi kädessä kävellään
tämä on hyvä hetki.
Pilvet lähtevät lentämään,
onpa tuulinen retki!
Kaikki puettu vihreään,
puut, pensaat ja puiston multa.
Käsi kädessä kävellään, äiti ja äidin kulta.
~*~*~*~*~*~
Monta onnentoivotusta
äiti sulle annan,
iloa, onnea riemukasta
sylin täydeltä kannan.
~*~*~*~*~*~
Ota lapsen rakkaus lämpöisin!
Sun on se ja aina on ollutkin.
Se on köyhä sun lempesi rinnalle panna,
vaan puuttehet unhota, anteeksi anna!
–Hilja Haahti–
~*~*~*~*~*~
Minä tahdon maljani tyhjentää,
kun ensi leivoset laulaa,
kun koivut on hiirenkorvallaan
ja vuorilla virrat pauhaa.
Ja tahdon ma lauluni lahjoittaa,
kun ensi joutsen soutaa,
kun kukka on puussa ja kukka on maassa
ja lehdot leikkihin joutaa.
–Eino Leino–
~*~*~*~*~*~
Jos on kerran äidiksi syntynyt
Joka kerran on äidiksi syntynyt,
hän äiti on kaikkien lasten,
ja kaikkia maailman lapsia
hän on painanut rintaansa vasten,
ja maailman lasten itkua
hän on korvissaan alkanut kuulla,
sillä maailman lapset puhuvat
hänen omien lastensa suulla.
~*~*~*~*~*~
Mitä se rakkaus on?
lapsi kysyy
lämpimänä sylissä.
Rakkaus on sitä,
että pitää sylissä,
sinä vastaat,
annat sormiesi lipua
hentojen hiusten läpi.
Hento kuin lapsen hius
on rakkaus,
yhtä hauras,
yhtä puhdas ja väkevä.
Mikset sinä sitten ole
koskaan minun sylissäni?
lapsi kysyy vakavana,
eikä suostu hyväksymään,
että yksikään rakkaus olisi
toista suurempi tai pienempi.
–Tommy Taberman–
~*~*~*~*~*~
Lapsuusajan parhaan
Sulta Äiti sain
siitä pelkkää hyvää jäi muistoksi vain.
Kodin lämmön ja Äidin rakkauden
sai tuntea pieni lapsonen.
Kun lapsuuden leikit jäivät taa
ja oli aika nuoruus aloittaa,
Sinä Äiti polkuni tasoitit
ja monilta vaaroilta varjelit.
Nyt kiitollisin mielin tajuan sen,
kaiken ihmeellisen äidinrakkauden,
joka lastaan aina hoivaa ja kantaa
elon loppuun parhaan turvan antaa.
–Birgit Ahokas–
~*~*~*~*~*~
Kaikki luonnossa kertoo äidistä.
Aurinko on maan äiti,
joka ravitsee sitä lämmöllä;
se ei koskaan jätä maailmankaikkeutta yöllä
ennen kuin on nukuttanut maan meren lauluun
ja lintujen ja purojen hymniin.
Ja tämä maa on puiden ja kukkien äiti.
Se synnyttää ne, hoivaa niitä
ja vieroittaa ne itsestään.
Kukista ja puista tulee kauniiden hedelmiensä
ja siemeniensä ystävällisiä äitejä.
Ja äiti, elämän esikuva,
on ikuinen henki, täynnä kauneutta ja rakkautta.
–Kahlil Gibran–
~*~*~*~*~*~
Huolta vailla päivä tämä vietä äiti kulta.
Onnittelut kauneimmat ja ruusut saat sä multa.
~*~*~*~*~*~
Äiti, minun täytyy jatkaa.
Joku kutsuu kulkemaan.
Täytyy taittaa taival matkaa,
vaikken tietä tunnekaan.
Siellä missä toisiansa
aallot vievät tansseihin,
siellä, veden loiskinassa,
siellä olen minäkin.
Siellä, missä korkealla
siintää pilvi sulavin,
siellä, sinipilven alla,
siellä olen minäkin.
Äiti, katso, kuinka kasvan!
Kuule, kuinka kohisen!
Minkä kasvoin viime vuonna,
tänään kasvan ohi sen.
Avara on taivaan syli.
Tuulen teitä purjehdin
Pääsky lentää pääsi yli:
siinä olen minäkin.
Älä pelkää. Tulen kyllä.
Tulen kyllä takaisin.
Iltatuulen hyväilyssä:siinä olen minäkin.
–Anna-Mari Kaskinen–
~*~*~*~*~*~
Joka hetkestä ajoilta lapsuuden
ja kaikista päiviistä jälkeen sen
sinua kiitän Äiti.
~*~*~*~*~*~
Sunnuntaiaamuna
käveli rakkaus
minua eteisessä vastaan
Sillä oli pylly paljaana
se tahtoi syliin
Painoi poskensa omaani
vasten ja sanoi ‘ äiti ‘
–Oili Kangasniemi–
~*~*~*~*~*~
En muista,
loistiko siinä kodissa
tiskipöytä, mutta aina loistivat
lasten silmät
~*~*~*~*~*~
*Äidin katse hymyilevä
seuraa lasten myötä
Käsi hellä, hyväilevä
ohjaa pienten työtä.
Vaikka joskus pahoin teenkin,
ei hän siitä suutu
Lohdun antaa murheeseeni,
rakkaus ei muutu.
Hän on paras ystäväni,
vaikka olen pieni
Turvaisa on elämäni,
äiti valvoo tieni.
~*~*~*~*~*~
Sinä joka kannoit
minut maailmaan,
lämpöäsi annoit,
siitä vielä jaan.
Sinä joka hiljaa
hoidit minua,
silmissäsi ilo,
valo hehkuva.
Sinä joka jaoit
vuodet nuoruuden,
kuinka ymmärtäisin
merkityksen sen?
Yhä vielä jaksat
muistaa minua.
Sinua nyt kiitän
rakkaudesta.
–Anna-Mari Kaskinen–
~*~*~*~*~*~
Aurinko paistakoon,
kukat kukkikoon,
puhtaus vallitkoon,
hymy loistakoon,
ei silloin huolet paina,
maailman parhaalle äidille
kaikukoon tämä runo aina!
~*~*~*~*~*~
Etsin ruusua kauneinta,
suloisinta ja puhdasta.
Sen ruusun
Äiti sinulle ojennan,
ja onnea äitienpäivänä toivotan.
Ruusun väri on punainen,
väri se on rakkauden.
Se kuvastaa tunnetta syvää,
ja tuottaa mielihyvää.
Ei ruusu kauneinkaan,
riitä kertomaan.
Kuinka sinua Äiti rakastan,
siks` lapses aina olla haluan.
~*~*~*~*~*~
Itse luonto osallistuu äidin juhlintaan.
Vuokot kukkii, toukokuu antaa kauneintaan.
~*~*~*~*~*~
Minun pieni käteni
etusormesi ympärillä,
etsimme yhdessä kesää.
Kukkia nurmikolta,
kiviä hietikolta.
Nauran ääneen
sitruunaperhoselle,
joka istuu ruohonkorrella
ja pienet varpaani
ihmettelevät lämpöistä hiekkaa
jalkojemme alla.
Katselen sinua ja kiitän,
että sain elää tämän päivän
lähelläsi.
~*~*~*~*~*~
Onnen kukkasen
kauniin taitan,
mielin lämpimin
äidille laitan.
~*~*~*~*~*~
Jumala ei voi olla kaikkialla yhtä aikaa.
Siksi hän loi äidin.
–Kahlil Gibran–
~*~*~*~*~*~
Kauneinta on elämässä
lämpö kahden ihmisen.
Vaikket tänään ole tässä,
rakkaus jää, ikuinen.
–Anna-Mari Kaskinen–
~*~*~*~*~*~
Äidit vain,
nuo toivossa väkevät,
Jumalan näkevät.
Heille on annettu voima ja valta
kohota unessa pilvien alta
ja katsella korkeammalta.
Alfhild, hän joka synnytti minut,
jo joka yö sinne purjehtinut,
missä nyt Eemeli tullen ja mennen
murahtaa vain, kuten täälläkin ennen.
Siellä he kulkevat tähtien rivissä
kirkasta vanaa,
isä ja äiti, peräkanaa.
Sieltä he katsovat kotoista mäkeä,
kissoja, koiria, tuttua väkeä,
viittoen, luikaten parhaansa mukaan,
ettemme loukkaisi Pispalan kivissä
jalkaamme kukaan.
Siellä he jollakin planeetalla
puutarhakeinussa pihlajan alla
viipyvät ääneti nuoruudenmuistoissa
morsiusparina Tampereen puistoissa
–ostaen kahvit ja pullat kai,
jos sattuu olemaan perjantai.
–Ja sitten, kun Pispala aamun saa,
äitini vuoteen valmistaa
ja linnut, linnut helää
–.-Oi kuinka on ihana elää
ja tuutia lastenlapsiaan
ja kertoa kauniita uniaan!
Niin suuri on Jumalan taivas ja maa,
oi lapseni, rakastakaa!
–Lauri Viita–
~*~*~*~*~*~
Äiti on kielen kaunein sana,
äiti on parhain lohduttaja.
Silloin, kun maailma syrjii lasta,
äiti ei lakkaa rakastamasta.
~*~*~*~*~*~
Meidän mummo
Maailmass’ on meidän mummo
parhain ihmisistä,
hän on hellä, hän on hyvä,
kallein ystävistä.
Tuolissansa mummo istuu
aina ahkerana,
meille onpi toverina
aina hupaisana.
Leikit kaikki ymmärtää hän,
surut kaikki suistaa.
Aina meitä pienoisia
hellästi hän muistaa.
Mummon luo ei murheissansa
koskaan mene suotta.
Jospa mummo elää saisi
vielä sata vuotta!
–Aila Nissinen–
~*~*~*~*~*~
Äiti leipoo hymyillen.
Kelle leivot, äiti, kelle?
Vielä kysyt – kelles muille
pienoisille piimäsuille?
Tää on kakku pikku Annin,
tuo on Heikin, tää on Hannin.
Tämän saapi pikku Asta,
joll’ on yksi hammas vasta.
Leivät nousee, hiipuu uuni,
miss’ on pienet piimäsuuni?
Kätken kakkuun kaipausta,
sirottelen siunausta.
Rakkautta rahdun verran
–toinen teille leipoo kerran.
Äidin kakku makeaisin,
sitä, ah, jos aina saisin.
–Immi Hellén–
~*~*~*~*~*~
Äiti olet iloni suuri,
kestävä kuin kiinanmuuri.
Mua lohdutait illoin,
sua ajattelen mä silloin.
Mua rakastat ja hoivaat,
se ei onnistu kaikilta noin vaan.
Äitien päivä joka päivä olla vois,
ethän heitä ajatuksiani pois?
~*~*~*~*~*~
Lapsuus se on, korvaamaton.
Paljon mä sain, siks kiitän sua vain.
Äidille vaan, laulaa nyt saan, äideistä parhaimman sain.
Lohdun hän loi,suojan hän soi.
Hellyyttä koin,
siks kiittää vain voin.
Rakkaudestaan voimaa mä saan,
äideistä parhaimman sain.
Hän ymmärtää ja lohduttaa,
laulun tään hän nyt saa.
Kallein hän on, niin korvaamaton,
parhain hän on äiti mun.
Luotas jos tie, kerran mun vie,
suureks kun vartun, unhoon jää et.
Muistot nää mieleen jää, rakkautes tää
Äideistä parhain sä oot.
~*~*~*~*~*~
Aamusuukon sulle, Äiti, annan
kukkakorin etees kannan.
~*~*~*~*~*~
Aurinko kurkistaa metsän takaa
tullut on aamu, onnea jakaa.
Me tahdomme näin sinut yllättää
onhan päiväsi, äiti, kaunehin tää.
~*~*~*~*~*~
Ne nousevat lapsuusmuistot nuo,
ne aukee maailmat armaat,
näen silmät mä äitini lempeän taas
ja taattoni hapset harmaat.
~*~*~*~*~*~
Astele, armas pienoinen,
äitisi ohjaa lastaan.
Et voi langeta, lintunen,
äitisi ottaa vastaan.
Lankeatko, no nostetaan,
luonas on auttajoita.
Mutta kun joudut maailmaan,
turhaan huutelet noita:
Siellä ne tökkii toisiaan,
harva on valmis nostamaan.
–H.J. Erkko–
~*~*~*~*~*~
Äidilleni tänään ruusun annan,
kiitokseni hänelle siten kannan!
~*~*~*~*~*~
Äidilleni
Niin osat vaihtuvat, äiti
tuntuu kuin juuri äsken
pesit minut hellin käsin,
nyt minä talutan sinua
tuttua saunapolkua.
Ne tuhannet askeleet,
jotka vuokseni otit
nyt vasta neoikein ymmärrän,
kun samoja teitä tallaan.
Lukemattomat kiitokset
sanomatta jäivät
epäitsekkäät teot
palkitsematta,
sillä äidit hiipivät hiljaa pois,
kuin olisivat peitelleet nukkumaan
kylläiset lapsensa.
–Laila Venetpalo–
~*~*~*~*~*~
Ilomielin kirkkain
nyt metsän laitaan lähden,
valkovuokot poimin
mä oman äidin tähden.
~*~*~*~*~*~
Elä murehdi turhia, äitini mun,
me tullaan, tullaanhan kyllä,
me tulemme poskin niin lämpimin,
meill’ onhan villaista yllä,
ja jos kylmäksi jää
sormi yks tai tää,
sun suukkosi kyllä sen lämmittää.
–Eino Leino–
~*~*~*~*~*~
Äidin Onni
Ikkunasta ulos kurkkii,
iloisesti silmät tuikkii.
Pieni lapsi suloinen,
kädet sillä lämpöiset.
Kyynel tämä onnen on:
Elämä nyt tässä on,
tuoksussa tuomien!
–Annu Valo–
~*~*~*~*~*~
Se miten hyvä koti on,
ei riipu rikkaudesta
eikä väljyydestä
eikä kauneudesta
eikä ylellisyydestä.
Kaikki riippuu äidistä.
–G.W.E.Russel–
~*~*~*~*~*~
En koskaan aarteita maailman,
voi palkaksi sulle kantaa.
Vaan sydänlämpöisen kiitoksen näin,
äiti, sun lapsesi antaa.
~*~*~*~*~*~
Kiitos elämästä, Äiti.
Pari riviä tein kirjaimia tänään.
Siinä kaikki. Olen onnellinen.
–Lauri Viita–
~*~*~*~*~*~
Äidille saavillisen onnea kantaisin,
kaikki maailman ruusut antaisin.
Vaan on saavi niin painava ja
maailma täynnä ruusuja.
Siks tyydyn tähän kiitokseen
ja saa onnen Äitini omakseen.
Kiitos rakkaudesta, hoivasta,
tuesta ja turvasta.
Toivon onnen hetkiä
ja uusia ilon retkiä.
~*~*~*~*~*~
Tahdotko nähdä
ihmeen kauniin kuvan,
kun äiti ja lapsi istuvat
portailla tuvan?
Mitäpä lapsen
kuiskaavan luulet,
noin kun on kirkas sen katse
ja hymyssä huulet?
Sanaan siihen
liittyy kaikki, mi hyvää,
kaikki mi maassa on kaunista,
tunnetta syvää.
Oi, oppinut
yhden sanan on vasta,
sitä ei lakkaa kyyhkynen
kujertamasta.
Äiti, oi, äiti,
maailman kaunein sana
–se sointuu kuin ihana sävel
lapsen lausumana.
–Immi Hellén–